Perässä ei pysy

 Toukokuun kiri on taas menossa. Ainakin luonnossa ja puutarhassa. Perässä en meinaa pysyä. Heti, kun toukokuussa on yhtään menoja tai flunssia, menee puutarha-aikataulut sekaisin. Saatikka siitä, miten ensin on melkein lämmin, sitten jäätävää ja sitten räjähtää kesälämmöt ja kuivuus päälle. Perässä ei pysy.

Puutarhassa on paljon hommia tekemättä (yläkuvassa on viime vuoden perennanvarsi pystyssä), syksyn lehtiä vielä lojuu siellä täällä (onneksi koko ajan vähemmän), kasvimaa on retuperällä, kivituhka on retuperällä. Enkä edes tajua, milloin nurmikko (rikkaruohikko) ehti leikattavaa kuntoon. Hirveä määrä hommia odottaa. Samaan aikaan ilman mitään paineita kukkii rusotuomipihlajat, hyasintit, esikot ja monet muut kukat. Ei niillä mitään ihmisten kiireitä ole.

Onneksi olen saanut itseni siihen mielentilaan, että kyllähän tässä ehtii. Askel kerrallaan, homma kerrallaan. Tai minun tapaukseni monta hommaa kerralla kesken. Ja yhden kyllästyttäessä, voi jatkaa seuraavaa. Koska jokainen kevät on erilainen, on vaikea vielä tietää, ovatko kaikki kasvit varmasti hengissä. Näyttää ainakin siltä, että talvi on ollut kova tulppaaneille. Joitakin on voinut popsia eläinkin (pari myyränkoloa on) tai muut olosuhteet eivät ole suotuisat. Muutama ihan minipieni tulppaani kertoo joissain penkeissä, että tulppaaneita on istutettu, niiden kasvu ei vain nyt ole ihan sitä, mitä pitäisi. Onneksi muutama tulppaanikin on hengissä. Mutta sellaista tämä on, joskus menee hyvin, joskus vähemmän hyvin. 

Tänään piti aamupäivällä priorisoida taas kehon huoltaminen. Ja loppupäivälle jää sitten jokin määrä voimia puutarhatöitä (Siksi täällä on välillä aikaa kirjoittaakin, kun ei pysty ulkona olemaan pitkiä aikoja lähes helteessä puuhailemassa. Syytän siis säätä, enkä lihaskuntoani, joka taas sai muistuksen, että paremmassakin kunnossa voisi olla.) Tarhakylmäkukkia minulla on useammassa värissä, osa vain vähän ahtaasti. 

Viime vuonna keräilyintoni (joka onneksi aina myös loppuu) keskittyi rotkolemmikkeihin sekä imiköihin. Niiden lajikenimiä nyt täytyykin yrittää kohdentaa oikeille paikoille. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tämä tarhaimikkä Sissinghurts White on hengissä ja näen sen kukkivan valkoisena ekaa kertaa.

Tilaa nuo imikät ja rotkolemmikit vievät sen verran viihtyessään, että täytyy olla jatksossa tarkkana, mihin ne laittaa. Toki, jos kuivuus iskee pahasti sitten onkin tilanne toinen.

Täytyy jatkaa taas puutarhassa haahuilua. Ylläolevan ruskoirsikka jo luopui kukista ja suklaakirsikka aloitti. Nopeasti vaihtuvat kukintavuorot kasveissa. 

Kolmas kerta toden sanoo

 Hiphei. Löysin tänään, ainakin kolmannen yrittämän jälkeen, elossa olevan rusokoiranhampaan! Tätä olen ainakin pari kertaa aiemmin koettanut istuttaa. Ostin viime syksynä 6 kpl sipuleita. Ja ainakin yksi on tullut maan pinnalle. Ehkä istutin kolme toiseen paikkaan sillä ajatuksella, että jos olen aiemmin tappanut yritykset väärällä paikalla (vaikka muistan ainakin yksien sipulien olleen kuivettuneen rusinan kaltaisia, joista en uskonutkaan enää tulevan eläviä kasveja). Vielä täytyy odotella pieni hetki, että kukka on kunnolla auki. Matala ja herkkis tämä on verrattuna valkoiseen ja keltaiseen kaveriinsa.

Vaikka toukokuu on jo kolmanneksen mennyt eteenpäin, olen päässyt puutarhaan melko vähän. Vähän syytä säitä (kylmyyttä), aika paljon syytän kaikkea muuta tapahtumaa (joista suurin osa kyllä kivoja). Toukokuun voisi tuplata, jotta ehtisi kaiken. Puutarhassa tapahtuu asioita, vaikka viileyden takia hitaasti. Se ei toki näissä kiireissä ole haitannut.

Syksyllä istuttelin jouluruusuja penkkiin, joka jää kesällä vahvaan varjoon. En vain muistanut, että juuri samoilla huudeilla kasvaa aika monia kiurunkannuksia. Nyt ne sitten ovat aika tiiviisti. Tiedän, mihin kiurunkannuksia levitän tästä.  Tässä kiurunkannus on Beth Evansia. Valkovuokot ovat kuin puutarhan photobombeja meillä päin. Alkavat tulla pikkuhiljaa kukkapenkkeihin. 

Jouluruusujen suhteen voisin olla hetken nyt tyytyväinen, sillä viihtyessään ne kasvavat aika suuriksi ja aika moni viime vuonna hankituista on elossa. Siementaimia olen myös jo saanut ja niiden kukintaa voi vielä odotella. Tässä nimetön yksinkertainen tummanpunainen.

Pian kukkii näyttävämmin useampi jouluruusu, vaikka osa ehkä vain yhdellä kukalla. Onpa hienoa löytää joillekin kasveille oikeita kasvupaikkoja. Kiurunkannuksia tilasin viime vuonna paria muutakin. Kesti hetken ennen kuin tajusin tarkistaa, että tämä toinen pinkki tai punainen onkin eri lajiketta kuin Beth Evans. Tämä voisi olla Geroge Baker.

Ja sitten tämä lila on Purple Bird noiden palloesikoiden vieressä. Yksi keltainen krookus on siellä kuukahtamassa seassa. Kiurunkannuksiakaan ei siis tarvise hamstrata lisää. Kohta alkaa tuntu siltä, että eihän minulla olekaan tälle vuodelle tiedossa mitään keräiltävää kasvirintamalla. Se on toisaalta ihan kivaakin. On avoin kaikelle uudelle. 

Onnistuin talvettamaan hyvin vanhan ajan joriinin. Se ei saanut talvella hoivaa. Juurakko pilkkoutui aika hyvin pieniin paloihin ja nyt on aika monta pientä ja suurempaa nyyttiä esikasvamassa. Tämä ei ole ihan lempiväriäni, mutta sen verran elivoimainen, että tälle täytynee jättää tilaa. Joudun varmaan tätä varten kaivamaan jonnekin uuden daalia-alueen. Sillä kasvin väri ei ihan sovi kaiken kanssa yhteen. Alkaa vain kohta loppua mielikuvitus, että mihin sellaisen penkin tekisi ja siten, että siitä ei koituisi lisää muiden kasvien siirtoja.

Vappuna

Meillä on hellinyt ihanat säät, vastapainoa viikon takaiselle jäälle ja lumelle. Kevätkukat lähtivät kukkimaan oikein nopeaan. Kukkapenkkien laittaminen kevätkuntoon on kyllä ihan myöhässä minulla. Tai siltä ainakin tuntuu. Täytyy yhtä aikaa tehdä syksyltä jääneitä rästihommia ja muita keväthommia, joten pihalla oleminen on ajoittain aika sekavaa sekoilua. Toki hommat kyllä edistyvätkin, vaikka asioita tekee välillä miten sattuu. Alakuvassa kevätkurjenmiekkoja Frozen Planet sekä valkoisia kirjokevättähtiä. ke

Kukkapenkkejä siivotessa on löytynyt sorkkaeläinten tuhoja jonkin verran. Jänikset syövät täällä lähinnä krookuksia ja tulppaaneja ja niitä silloin, kun lunta tulee. Mutta ainakin yksi bongattu kauris ja pari peuraa olivat syöneet päivänliljoja ja ainakin yhtä marhanliljaa, puoliksi syöty marhanlilja on tuossa penkissä, joka on ylemmässä kuvassa. Onneksi suurin osa kasveista oli vielä silloin maan uumenissa, kun ne viheläiset pirulaiset tällä tontilla vierailivat. Tulppaanien lehtiä on myös syöty, onneksi myöhäisemmät tulppaanit ovat vasta nousemassa. Nyt meillä pitäisi olla sorkkaeläimet kaukana ja jänöjä ehkä pelottaa täällä käynyt kettu. 

Parina viime syksynä olen etsinyt kiurunkannuksia. Beth Evanseja alkaa olla mukava määrä. Seuraava lajike on kohta kukkimassa. Ja jossain pitäisi olla vielä kolmas. En vain muista, että missä se kolmas on. Alakuvassa krookusten välissä olevat pienet punaiset pisteet ovat Beth Evanseja.

 

Viime vuotisten lehtien kuorruttamana on vielä osa etupihan penkeistä ja penkkien ympäristöistä, vaikka niitä olenkin saanut jo harvoituakin. Eivät vaan meinaa mahtua mihinkään. Hevoskastana, tammi ja vaahtera yhdessä pienellä alalla on aika monta kottikärryllistä suuria lehtiä. Beth Evans kuitenkin lehtien seassa krookusten kanssa on kunnon väripilkku.

Viime syksy oli siten erilainen, että en juuri kirjoitellut ylös sipulikukkien nimiä. Toki postin kautta tulleista on lähetyslistat tallessa, mutta on monia tulppaaneja, joista ei sitten ole mitään merkintää. Ja silloin syksyllä en vain jaksanut tehdä sitä hommaa. Nyt työteliäs talvi on takana ja hommat alkavat hieman helpottaa, joten ehkä puutarhalle taas on aikaa. Ensimmäiset perennaostokset voi jo merkata kirjoihin. Tässä perennataimisto Ekmanilta ostettu kultaesikko, jossa on miellyttävä hentoinen tuoksu.

Austin-ruusu lähti myös mukaan, nimeltään Claire Austin. Istututtelin sen ja muutaman muun kasvin tänään ruukkuihin terassille. Mukaan nimittäin tarttui myös uusi japaninvaahtera (mitä minun ei pitänyt ostaa) Acer Butterfly, joka on kirjavalehtinen. (Alakuvassa sitä ei juuri näy, kun on verililjapuun takana.) Jos saan sen talvetettua tai selviämään maassa, tulee se sitten kyllä ihan edulliseksi kesäkukkiin verrattuna (selittää hän itselleen tätä valintaansa). Kaikkea pientä ruukkuihinkin tulee pikkuhiljaa. Kunhan ei tulisi enää kamalia kylmyyksiä, sillä en jaksaisi rumbaa noiden kasvien kanssa. Siis sisään ulos - harsoja päälle jne. Kyllä te tiedätte. En myöskään aio klikata yhtään klikkiotsikkoa netistä auki, jossa kerrotaan takatalven uudesta tulemisesta. 

Terassin edusta ei onneksi enää ole tuollainen kaaos, vaikka multapusseja on vielä missä sattuu. Hommat ovat siis alkaneet kunnolla. Uusia ja vanhoja tehtyjä ja puoliksi tehtyjä hommia alkaa olla siellä ja täällä. 

Monena vuonna tähän aikaa on useampi esikko jo uskaltanut vähän kukkia. Tänä vuonna vasta tämä yksi on aukaissut kokonaan kukkansa, toinen esikko kukkii melkein. Kultaesikkoa ei lasketa, sillä se on ostettu kukkivana.

Tänään en jaksa enää jatkaa, vaikka vähän aikaa olisi vielä valoisaa (siis tämän kirjoittamisen alkaessa). Olen yli puoli vuotta tehnyt nyt säännölisen epäsäännöllisesti kehonhuoltoa sekä samalla vahingossa vahvistanut kehon syviä lihaksia. Menin pilatekseen, joka on aina hyvä juttu. Mutta vetäjänä onkin sellainen paikkakunnan haastavampien ohjelmien tekijä. Siellä olen saanut huomaamatta lihaskuntoa tehtyä, venyteltyä itseäni siten, että en ole ollutkaan kehostani ihan rikki, poikki puutahakauden alkaessa. Toki myös yritän kuunnella myös kehoani tarkemmn, sillä en kaipaa mitä selän lihasten naksahduksia, joita useina keväinä olen kokenut. Tänäänkin puutarhatöiden jälkeen sekä venyttelin lihaksia että hieroin pallolla jalkapohjat. Ehkä alan oppia. 

Hyvää toukokuuta!