keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Syyskuu

Syyskuu on mennyt vähän kaikissa muissa jutuissa kuin blogimaailmassa tai puutarhassa. Tänä vuonna otan syyskuun vastaan kyllä selvästi haikeissa tunnelmissa. Kesää on ollut vaikea hyvästellä. Tylsää on, kun mietin enemmän sitä ehtiikö nuput avautua kuin sitä, että yksi kukka sentään kukkii. Enkä kuitenkaan tee mitään.


Toissayö oli kuitenkin selkeä varoitus, että olisi hyvä tämänkin kotipuutarhurin toimia, jos ei halua hallan vievän kasveja. Meillä ei mikään kasvi vielä paleltunut, mutta kylmä oli. Nostin pari kasvia sisään. Kasvit on päällisin puolin tutkittu, mutta en uskalla tonkia multia, jotta kypsyvät paprikat ja chilit eivät suutu. En ole vielä nähnyt painajaisia siitä, että lehtokotiloarmeija kuoriutuu mullasta yön aikana ja vyöryy joka paikkaan kotia. Ehkä se ajatus ei tule uniin, kun mietin sitä päivisin, että montakohan kotiloa on noihinkin ruukkuihin ehtinyt munia.

Sillä meillä on kotiloita. Voi jestas. Nyt harmittaa, että en ole raaskinut raahata kaupasta sitä satasen säkkiä kotilontapporakeita. Ehkä se on vielä tehtävä, jos se edes himpun auttaisi nyt syksyllä ja kevättä varten. On nimittäin reikäisiä ja ruttuisia ja kurjan näköisiä kasveja.  Jotta en aiheuttaisi muille painajaisia, on alla olevan kuunliljan lehti vain vähän nakerrettu. En halunnut niitä kurjia ilmestyksiä edes kuvata.


Syyshohdekukka Rubinzwerg näköjään kukkii myös punaisemmassa että vähän keltaisemmassa asussa. Ellei ole taimissa sattunut erehdystä.


Myös kärhö Jacmanii jaksaa, on päättänyt avata kaikki nuppunsa. On puutarhassa muitakin kasveja, mutta osa kasveista on myös niiden kotiloiden ruokalistalla. Jopa pihalla hitaasti etenevä jänis osaa tähän aikaan vuodesta syödä vain ruohoa. Se onkin ollut viime aikoina ainoa ruohonleikkuri. Jos vaikka huomenna saisi ruohon siistittyä.


Syyshortensia grandiflora paleltui tapille viime talvena. Se versoi silti ja teki myös kaksi kukkanuppua. On vielä niin matala, että mahtuisi mihin vain. Mahdollista tulevaa kasvua varten se saattaa kuitenkin saada esim. ensi keväänä siirron. Kunhan vain aivot tekisivät hyvän suunnittelutyön, että saisin ymmärrettyä sen järkevän paikan. Tänä vuonna en edes uskaltanut miettiä siirtoa, ettei kasvi heitä lopullisesti veiviään.


Syyskuussa on ollut sadetta ja aurinkoa. Viikonloppumatkan aikana sademittariin oli tullut 24 milliä vettä ja lehtokotilo oli päättänyt majoittua samaan sademittariin. Matkan aikana näimme tuplasateenkaareen muualla Suomea, joka ei kuitenkaan mahtunut yhteen kuvaan. Kuvissa on siis oikea puoli ja vasen puoli.


 
Näky oli sen verran komea, ilma erikoinen. Sen verran erikoinen, että ketään ei haitannut pysähtyä kuvaamaan tuota luonnonilmiötä.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Tänään auringossa

Eilisen myrskytuulen jälkeen oli muutamia kasveja vähän kellallaan. Kuten maissit ja auringonkukat ja joitakin muitakin korkeita kasveja. Maissit ja auringonkukat piti viritellä vähän uusin tukien varassa edes jotenkin pystyn. Tuoksuherneetkin olivat vähän heiluneet. Onneksi suuria puita ei kaatunut pihalla.


Koin olevani eilen ja tänään auringossa vähän kuin kärpänen, joka lämmittelee auringossa. Puutarhahommia tehdessä otin auringossa kuvia vähän sieltä ja täältä samasta kohdassa seisoessa. Aurinko häikäisi pahasti silmiä, joten tarkennus oli vähän sattumaa.


Yritin tehdä hommia vähän se mukaan, mihin aurinko osuu ja ladata taas vähän auringon voimaa itseenikin.


Loistosädekukka Burgunder lamoaa maata pitkin. Ei oikein jaksa pysyä pystyssä.


Syyshohdekukka Rubinzwerg kasvaa onneksi taas puutarhassa. Tämän lehdet näyttävät alkukesältä liian samalta kuin maitohorsman. Olen ihan jossain vaiheessa saattanut tätä kitkeäkin.


Minulla on taas parikin erilaista projektia kesken eri puolilla pihaa. Nurmikko on ajamatta ja kaikenlaista tekemättä. Miten tässä taas näin kävi. Tuntuu, että kohta loppuu kasvukauden aika kesken, ei ole myöskään lomaa, aika on senkin takia tiukilla. Ennen kasvukauden loppua tosin saattaa loppua energiat.

Jalassa on nyt sellainen vaikeasti paraneva rakko, että saappaita ei oikein kärsi pitää jalassa, joten osa noista hommista joutuu vain odottamaan. Pitää tehdä asioita, joita vielä kykenee tekemään muissa kengissä eli crocseissa. Käytännössä jalat ovat siis kauniin mustat tai harmaat tai kirjavat. Sopivasti sävy sävyyn sormien kanssa. Lähes kaikissa kesämallin puutarhahanskoissa alkaa taas olla kynsien kohdalla reiät.

lauantai 20. elokuuta 2016

Mitkä ehtii kypsäksi?

Tämä vaihe elokuusta alkaa olla kilpajuoksua ajan kanssa pihalla, joka alkaa muuttua viikko viikolta varjoisammaksi. Mitkä ehtivät vielä kypsyä ja ehtiikö kaikki kukkia.

Omena huvitukset ehtivät kyllä kypsyä hyvin. Kuvassa mukana sellainen kaveri, joka pikku ystävineen tekevät tuhoa tällä pihalla mm. papuja rouskuttamalla.


Olen istuttanut yhteen istutuslaatikkoon maissia, kesäkurpitsaa ja papuja. Papuja pitää laittaa ensi vuonna suunnaton määrä enemmän, jotta jotkut tekisivät satoa vähän reippaammin. Toisen laatikon kasvit vähän varjostavat liikaa ja on saattanut olla lannoituksessakin puutteita.


Tulos on kuitenkin se, että maissi kukkii. Mutta ehtiikö mitään kypsäksi saakka. Maissit ovat istutettu ryppäinä, jollaisena ne ostin torilta. Salkopapu kiertyy joissain paikoin maissien ympärille. Sujuisi varmasti paremmin ilman noita pikkukavereitani.


Maisin, kesäkurpitsan ja pavun yhteiskasvatuksesta olen lukenut kirjasta: Kervinen ja Paakkunainen: Puutarha pienellä palstalla.

Tomaatteja tulee aina silloin tällöin muutama. Kaikkien kypsyminen on vähän arvoitus, varsinkin Tigerella olisi oikeasti kyllä kasvihuonetomaatti. Yhden Tigerellan olen kyllä jo syönyt. En ole aamuisin noita ravistelut, enkä muutenkaan huolehtinut pölytyksestä. Näiden kypsyminen punaiseksi on vähän epävarmaa minun laatikkovirityksissäni.


Chilejä minulla on kaksi. Toinen kasvaa laatikossa ja ei edes punerra. Toinen ruukussa ja värin vaihtuminen on alkanut, kun oikein tarkasti katsoo. Ruukun voin tuoda vielä sisään. Avomaalta kasvin kaivaminen ei taida olla minun heiniäni. Tämä Arikanda saattaa kypsyä vielä tämän vuoden aikana.


Paprikan kypsyminen voi olla taas turha toive. No, jos on paprikalle allerginen, niin ei satotoiveetkaan olleet kovin korkealla.


Ensi vuodeksi olen jo miettinyt tuota hyötypuolta. Pitää skarpata muutamissa asioissa reippaasti. Sato ei tule olemaan kovin suuren suuri, mutta sen verran satoa tulee, että ensi vuodeksi teen joitakin asioita vähän huolellisemmin jo alusta asti. Tässä juuri mietin, että pitää alkaa etsiä kasvivaloa esikasvatusta ajatellen.