Kaivataan kasvivinkkejä ruusujen seuraksi

Olen varovaisesti alkanut innostua ruusuista. Vaikka niillä on niitä piikkejä, joiden pureutuminen nahkaan on vahvasti mielessä.

Tällä pihalla kasvoi jo muuttohetkellä vaaleanpunaista kerrottua ruusua kahdessa paikassa, jota ei haittaa kasvaa vaikka koivujen lähellä.

Valamonruusua kasvaa kolmessa eri paikassa, joissa missään en ole hoitanut niitä mitenkään (ei lannoitusta, kastelua, eikä edes alustan kitkemistä). Se ruusu vasta on sitkeä. Tämä kuvassa oleva on saanut olla ryteikön seassa ihan rauhassa. Valoa sentään saa jossain vaiheessa päivää. Ainakin hetken.

Tuossa menee meidän takapihan tie. Tie rajautuu ryteikköön, joka on meidän ja naapurin rajalla ja kasvaa vaikka mitä vesakkoa. (Sen uudistaminen ja ryhdistäminen on to-do-listalla kyllä, mutta tarvitsee aikaa ja sopivaa mielenhallintaa. Ja ehkä kaivuria ja sen vuoksi sitä mielenhallintaa ja rahaa.)

Ja nämä molemmathan leviäisivät aika mukavasti. En tiedä, mitä edellinen omistaja on kasvattanut näiden seurana, olen joskus kitkenyt vain noiden vaaleanpunaisten ruusujen alustoja. Niitäkin laiskasti.

Tässä puutarhassa kasvaa myös kerrottu juhannusruusu, jonka tarina on pitkä. Sitä yritin tappaa vuonna 2011, kun aloitin raivaamaan ryteikköä pihalta, jossa kasvoi sekaisin juhannusruusua, irrallisia puiksi kasvanutta orapihlajaa ja vadelmaa ja maitohorsmaa. Silloin sen juhannusruusun alkuperäinen paikka oli risuttunut kuolleita oksia täynnä oleva paikka ja ruusu kasvoi sen ympärillä kehämäisesti noin metrin päässä tätä alkuperäistä paikkaa. En päässyt kaikesta kitkemisestä huolimatta eroon juhannusruususta ja nyt olen päättänyt, että se saa jäädä tänne pihalle, kunhan keksin paikan, jossa pääsen estämään ylläkerrotun tapahtumasarjan toistumista.

Ja olen viime vuonna ostanut yhden ruusun. John Cabotin. Se pääsi ehkä huonoon paikkaan, ei kasvanut vielä kovin suureksi. On liian juurakkoinen paikka. Saatan sitä siirrellä vielä syksyllä.

Sen lisäksi ostin tänä vuonna Lappeenrannasta blogitapaamisessa Kanadan ruusu Mundin. Tässä ainoa ja yksi kuva siitä ruukussa, osa kukista jo lakastumassa. Vasta tänään sain tämän yksilön istutettua.

Yritän nyt välttää ruusupuskien alustojen heinittymisen. Mundi on istutettu paikkaan, josta on kuusi kaadettu ja paikka on muuttunut valoisammaksi. Tämä paikka olisi pian heinittynyt, ellei siihen keksi jotain. Vaikka nykyisin myös jopa saatan kitkeä ihan mielelläni, ottaisin vastaan kasveja, joita muut kasvattavat ruusujen kavereina tai maanpeittokasveina ruusujen lähellä tai juurella.

Mitkä olisivat hyviä kasveja ja mitä kannattaa välttää? Olen nimittäin alkanut haaveilemaan myös muista ruusuista. Tänään googlailin jo kovasti britti Austinin Davidin jalostamia ruusuja. Jotka siis oikeasti tunnetaan David Austin - ruusuina.

Etsimässä elokuuta ja ideoita

Joskus on käytävä merta edempänä kalassa. Olen miettinyt pitkään, että mitä ikivihreitä maanpeitekasveja oikein istuttaisin uuden istutusalueen (tai vanhojen penkkien laajennuksen ) osaan. Odottamaan sitä aikaa, kun havut kasvavat.

Piti käydä avoimessa, kunnes tajusin, että meidän pihalla kasvaa sinivuokkoa ihan niin kuin itsestään. Ja ainoastaan kukkapenkissä se ehtii tehdä suuret lehdet. Ja että sitä sinivuokkoa kasvaa niin sanotulla nurmikolla (eli rikkaruohikolla), jota ajetaan myös ruohonleikkurilla. Josta sitä voisi ihan pelastaa kukkapenkkiin. Jos nämä siirretyt eivät viihdy, niitä löytyy lisää pelastettavaksi. Vaatii vain vähän kyykkimistä.

Näin siis Avoimissa Seijan salaisessa puutarhassa muurin (rinteessä) ja nurmikon välillä pitkän kasvuston sinivuokkoa, siis vasta sen näkeminen avasi silmät oman pihan mahdollisuuksille. Toivottavasti siirsin tuohon myös sitä pinkkiä versiota. Jonain yönä  tajusin myös, että keltavuokkoa voisin siirtää myös penkkiin, jossa on kohtia, jotka selvästi kaipaavat keväällä väriä.

Minuun on kuitenkin iskenyt puutarhainspiksen jonkinlainen puute. Tietty tekemisen into on vähissä. Se voi kestää ihan yhtä hyvin kevääseen saakka tai sitten jo pian hellittää. Onneksi lähes kaikki ostotaimet ovat sentään istutettu. Selvästi tässä on taas tämä ajanpuute yhtenä syynä. Toisena syynä se, että heinäkuun jälkeen tuntui ihan syyskuulta. Olen vähän huhuillut elokuun ihanien päivien ja iltojen perään. Koska niitä ei näkynyt, piti tänään sadepäiväksi ennustetun iltapäivän ei-odotettu lämmin auringonpaiste hyödyntää kitkemällä ja kanttaamalla hihattomassa paidassa. Tarkkailin kyllä koko ajan taivaalle, että milloin pitää hakea pitkähihaista päälle.

Onneksi kaunopunahattuja on tähän aikaan vuodesta, niiden avautuminen on vain puolivarjoisessa pihassa välillä hidasta. Itse asiassa puutarhassa kukkii vielä aika monia kasveja. Olen tästä tyytyväinen, sillä joskus elokuu on ollut jo hyvin kukatonta. Uusia istutuksia on tehty myös loppukesää ja alkusyksyä ajatellen. Vielä on muutamia kasveja nupuilla.

Illan sadekuurojen aikana totesin kyllä, että en pue sadevaatteita. Jatkan projekteja sitten jossain vaiheessa. Ehkä ensi keväänä. Tai sinä päivänä, kun ilma on lempeän elokuinen.

Käyn sitä ennen kuitenkin hakemassa ne kastuneet puutarhahanskat sisälle kuivumaan.

Puutarhan vanhat syysleimut

Tässä pihassa ei kasvanut kyllä valmiiksi ollenkaan syysleimuja. Olen alkanut haalia sieltä ja täältä vanhaa kantaa olevia syysleimuja. Vanhat kannat runsastuvat ajastaan ja pudottavat lakastuessaan kukat kauniina pois. Osa uusista jalostuksista nimittäin ruskistavat kukkansa kasviin kiinni.

Tällä hetkellä puutarhassa on aikaisin vaaleanpunainen syysleimu. En aikaisemmin pitänyt tätä kovin voimakkaana värinä, mutta on tämä joskus jossain valossa aika voimakaskin. Tämä on puutarhan lämpimimmällä paikalla, vaikka ei olekaan kovin aurinkoisessa paikassa. Aloittaa myös viileänä kesänä heinäkuussa kukinnan ja hiipuu elokuussa.

Kälyn pihalta saatu vaalean lila on korkein ja tekee vähän pidemmänkin matkan päähän uusia taimia juurakostaan. Kasvaa ehkä vähän liian kuivassa ja varjoisassa paikassa, joten lehdistö vähän roikuttaa sen näköisenä, että pikku kaatosade ei tekisi pahaa. Keskustassa on vaaleaa tai lähes valkoista. (Tätä oli pari taimea myös mukana heinäkuussa Kukkaiselämän blogitapaamisessa.)

Samassa penkissä, mutta ei ihan vieressä on ostettu Perennataimisto Ekmanilta reilu vuosi sitten Lilac Time, joka kasvaa myös varmasti liian varjossa. Luulin tätä tummemmaksi. Auringossa väri ei edes kamalasti eroa toisessa lilasta, ero tulee illalla paremmin esiin. On kuitenkin matalampi ja keskustassa ei ole vastaavaa valkeaa läikkää.

Seuraavassa kuvassa etualalla Lilac Time ja taustalla nimetön Kälyltä saatu.

Valkoinen syysleimu on levinnyt vähän turhankin maltillisesti, mutta kukkii nyt kauniisti. Ostin joko tätä samaa tai jotain toista valkoista syysleimua lisää vanhemmalta herralta taimenvaihdossa. Ehkä ensi vuonna saan selville, ovatko samaa vai eri lajiketta.

Eräältä erikoiselta kirppispäivältä on taas kotoisin tämä syysleimu, jonka värin takia se on joutunut surkeisiin paikkoihin kasvamaan. En nimittäin ole varma, haluanko tätä pitää vai en. On nimittäin pinkinoranssi ja sellainen sähäkkä väri. Naapuri saa tästä osansa, jotta voin ainakin jatkaa tämän elinvuosia jossain, jos itse en pystykään elämään näin shokkiväreissä.

Sunnuntain vierailulla Pokrovassa näin tällaista syysleimua. Ajattelen sen voivan olla vanhaa kantaa, sillä en nähnyt näissä kukissa tummia kukkia. Vaikka väri oli aika tiukka, se viehätti kovasti. Eli tästä alakuvasta tuo taaempi syysleimu, jolla oli syvempi väritys.

Jos joku tietää tämä nimeä, niin mielelläni kuulisin. Ei ollut syysleimun taimia myytävänä. Taitaa syysleimujen keräily jatkua.