Kukkasotkua

 Meillä on takapihalla yhdessä kohtaa aika suurta kukkasotkua näin elokuussa, tuolla tuolien takana.

Kun käy tarpeeksi monta kertaa taimistoilla tai taimimyynnissä loppukesän aikana ja haalii kaikkea loppukesällä kukkivaa ja tilaa ei ole kuin samassa penkissä, niin tulos on se, että yhdessä kohtaa kukkii vähän sitä sun tätä. (Tapani on siis perennojen suhteen ostaa yksi tai maks kaksi taimea ja odottaa sitten niiden mahdollista tuuheutumista.) Nyt alkaa olla aika jo tehdä siirtoja. Syysleimuja on tuolla kukkasotkussa kahta lajia. Toinen saatu kälyltä, tuo vaalea lila. Ja tuo kirkkain täplä ostettu Mustilasta joku vuosi sitten. Se tuuheutuu pikkuhiljaa, kun tuo lila taas tekee aina uusia juuriversoja 20-30 sentin päähän emostaan. Ja on tuolla pari punahattuakin. Kaikki eivät vain vielä kuki.

Onneksi on tulossa vielä yksi uusi istutussuunnitelma, jonne haalean vaaleanpunaiset ukonhatut muuttavat. Nykyinen paikkakin on ollut melko kuiva, joten luulen, että tulevat kunnon maanparannuksen jälkeen kestävät uuden tulevan kukkapenkin puolivarjoisesta paikasta. Ehkä pitää silti jättää yksi taimi tuonne talteen sitä ajatellen, jos uusi paikka onkin vääränlainen.

Tällä hetkellä kirahvinkukka kasvaa myös tuolla. Se on korkea, mutta on terassia matalammalla ja sieltä kurottelee sitten aurinkoa kohti. Nyt se joutuu tänä vuonna kiemurtelemaan taas matalamalla, kun vierellä ollut väinönputki vain kasvattelekin lehtiä leveämmälle. Joten kukka on nyt muiden kasvien seassa. Siinä kukassa on onneksi mukava köllötellä.

Kirahvinkukkaa väriltään muistuttava keltätörmäkukka kasvaa vieressä ja on aika iso puska jo, sekä tehnyt jo siementaimia. Tämä kasvaa myös muualla ja mietin, että pitäisikö se myös siirtää muualle. Ehkä alue rauhoittuu, kun sieltä siirtää pari muuta kasvia. Tämä keltatörmäkukka kukkii kauan, eikä ekoista halloista välttämättä nuukahda ollenkaan. Taustalla hortensia Pink Annabelle sekä valkoinen lilja Pretty Woman ja keltakurjenmiekan lehtiä kaueampana.

Samaa sotkua toisesta suunasta on tuossa alhaalla olevassa kuvassa. Kesäpäivänhattu on turhan keltainen juuri tuonne sekaan. Sekin on istutettu tuonne pienessä hädässä. Sain taimet käteen, ei ollut hyvää paikkaa ja tunkasin ne lähimpään rakoseen. Siellä taitaa kasvaa aika monta uutta poikasta.

Lammikko on tuolla lähellä ja sen lähellä, kosteassa paikassa kasvaa täpläpunalatva. Se on kahden muun leviävän kasvin välissä: keltakurjenmiekan sekä punaimikän. Siellä ne taistelevat tilasta. Keltakurjenmiekkaa aion kyllä kaivaa taas vähemmäksi, kun ilmat muuttuvat sellaiseksi, että pihan savimaata pystyy taas kaivamaan. Viime vuonna punalatva, oregano, timjami ja punahatut olivat vähän väliä perhosten kansoittamia. Meillä oli todella paljon perhosia. Nyt olen pari kertaa nähnyt kaaliperhosia, jonkun sitruunaperhosen, mutta muuten on ollut todella vähän perhosia. Olen aika harmissani siitä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä olen nähnyt ja nyt maksaruohoissa oli onneksi myös mehiläisiäkin. Silti jotain puuttuu.

Lammikkoon en tänä vuonna en ole vaihtanut vesiä. Siellä kasvaa lumme ja lumpeen pitää saada ravinteita. Lammikkoon on tullut vesimittareita. Lammikkoon loikki eräänä päivänä sammakko karkuun minua, kun kitkin läheistä kukkapenkkiä. Ja tänään näin lammen yllä (lammen halkaisija on noin metrin) lentävän sudenkorennon. Lammessa on näkynyt myös todennäköisesti muutama sukeltajakin, jos olen lammen vettä enemmän liikutellut. Mitään eläimistöä en ole lampeen itse tuonut, joten on todella hämmentävää, mistä ne kaikki ovat sinne osanneet tulla. Pieni puro menee meiltä noin 400 metrin päässä ja laskee lampeen, joka on vajaan kilometrin päässä. Sieltä tuskin ne ovat meille hiippailleet.

Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt siitä, että luonto vielä toimii, ainakin joiltain osin.