Aikaa on .. vaihtelevasti

On yhtäkkiä aikaa. Odotan tietyn testituloksen saamista, joten kiire loppui kuin seinään. Sain pientä flunssaoiretta, joka on jo lähes ohi, mutta omaolo-sovellus käski testiin. Minähän kävin. Nyt olo on jo sen verran hyvä, että olen päässyt pienesti puutarhahommiin kiinni. Ja testitulos tulee seuraavan 36 tunnin sisällä, kun testituloksen odottelua on takana jo noin 60 tuntia. En siis saa olla lähellä muita ihmisia, mutta onneksi omalla pihalla on tarpeeksi multaa, aiemmin ostettuja kasveja ja kukkasipuleita useampia pusseja. Kauppakassit tilasin kotiin sillä aikaa, kun muu perhe oli koulussa/töissä.  Olen 99% varma, että pian tulee negatiivinen tulos, koska altistumisia en tietääkseni ole kohdannut. Koska aiemmin aikaa ei ole ollut samaan aikaan energian kanssa, pääsi nyt vasta osa kasveista maahan, mitkä olisi ollut tarkoitus istuttaa jo kuukausi sitten. Talvenkestävyys tästä kyllä kärsii. Sillä koetan nyt riskillä istuttaa verijapananinvaahteran ihan ulos. Se tuskin kestää, mutta yhtä varmasti tapan sen, jos sitä yritän talvettaa. Paikka on hyvin suojainen, vaikka ei juuri aurinkoinen. Saa nähdä, miten käy. 

Verkkoja voi alkaa pian jo viritellä puiden ja muiden jänisten herkkupalojen ympärille, muuten talven aikana täällä syödään useampia kasveja. Rusokirsikka hehkuu nyt punaisena. Sitä ei jänikset syö, mutta sen juurella oleva ruusuherukka on kasvanut oikean kasvuspurtin, enkä halua jänisten syövän sitä tulevana talvena. Olisipa nimittäin ihanaa, jos ensi vuonna ruusherukka kukkisi jopa useamman oksan voimin. 

Ostin Mustilan reissulla myös Viherpeukaloiden myymälästä asioita, kuten lähes kukkivia liljoja. Nyt ne Purple Ladyt kukkivat. Ja pääsivät vihdoin ja viimein maahan. Hieman vinossa tosin ovat, ehkä huomenna vielä lisään multaa lisää noidenkin juurelle. Tuo vartettu syreeni ei ole vielä kukkinut. Toivottavasti ensi vuonna. Samassa kukkapenkissa on se Austin-ruusuni sekä mm. syysvuokkokokeiluja sekä monelaisia kokeiluja. Ensin ajattelin, että penkin värimaailma voisi olla vaaleampi, mutta eipä siitä taida mitään tulla. 

Minä niin toivoisin, että joskus vielä puutarhassani olisi liikaa punahattuja. Koska nyt niin ei ole niin kuvaan näitä, mitä minulla on vähän joka kerta, kun kameran kanssa käyn ulkona.

Syysvuokkoja olen istuttanut puutarhaani yhteensä jo kohta kymmenen eri yksilöä. Nyt yksi edellisen vuoden ostoksista on hengissä, mutta en tiedä lajiketta. On nimittäin vähän turhan varjossa, joten pitää nuppujaan supussa. Jos tämä on myös ensi vuonna hengissä, siirrän sen samaan penkkiin, mutta valoisampaan kohtaan.

Tänä vuonna kukkiikin kuukausi sitten ostamani puolikerrottu tarhasyysvuokko Prinz Heinrich. En odota hänen selviävän talvesta. Kuva ei ole ihan terävin, tässä se mätsää Austin ruusuun. 

Syyskimikki Brumette availee nuppujaan. Tässä on useampia kukkavanoja, joista ainakin yksi ehtii kukkaan joko kokonaan tai osittain. Osa kukkavanoista on vielä melkoisen pieniä.

Taitaa enää olla kukkimatta muutama syysmyrkkylilja sekä syysasteri. Kevättä vielä pitää tehdä ja istuttaa myös kukkasipuleita. Ehkä huomenna sekin urakka on jo melkein tehty.  Vielä tosin olisi paljon kaikkea muutakin puutarhahommaa, mutta jokainen varmaan tietää, että jos kaikkea ei voi tehdä, täytyy tehdä valintoja. Nyt pelkään ajan loppuvan kesken, joten valitsen istuttamishommat ensin. 

Muokattu 27.9. Negatiivinen tulos tuli, kuten arvelinkin. Flunssaa on paljon liikkeellä.