Tähän mennessä tapahtunutta

Joskus tulee kirjoittamistaukoa ihan siitä, kun ei ehdi kirjoittaa ajoissa asioista, joiden jälkeen on tapahtunut jo vaikka mitä. Luulen, että koko syksy menee aikapulan kanssa taistellessa, kun haluan kuitenkin tehdä mukavia asioita myös. Eilen olin Mustilan taimipäivillä naapurini kanssa. Päivien jälkeen aloitin leipomisen tämän päivän kuopuksen synttäreitä varten. Tänään on pidetty juhlia, osa juhlista on näin elokuussa ihana pitää ulkona. Puutarha saa siis taaskin odotella, sillä  sohvalla on nyt oikein mukavaa istua läppäri sylissä. 

Puutarhassa on tapahtunut oikeasti paljon kaikkea, enkä edes tiedä, mistä aloittaisin. Minun on pitänyt kertoa, että lännenkimikki tuoksuu ihan kumisaappaille ja sen tuoksu yltää joskus keinuun saakka. Olen pari kertaa istunut keinussa ja alkanut ihmetellä kummallista hajua, kun lännenkimikki ja tuuli on tehnyt pienet yllätykset. Nyt lännenkimikki on jo enemmän ränsistynyt kuin tuossa alakuvassa. Lännenkimikin yläpuolella on pieneen rinteeseen olen koettanut laittaa sekä taponlehtiä sekä hirvenkielen. Saa nähdä, miten ne tuossa ehtivät ennen talvea juurtua kunnolla.

Nyt kumisaappaat eivät enää tuoksu. Mielelläni toki näkisin (ja jopa haistaisin) omat kumisaappaani taas, sillä kuopus lainasi niitä koulun biologian suoretkelle loppuviikosta. Tietenkin kumisaappaissa oli myös jalkoihini teetetyt tukipohjalliset. Toivon todella, että lapsi löytää ne kumppari koulusta, eikä jatka väittämistä, että siellä eteisessä ne ovat (eivät olleet todellakaan). Kumisaapasgaten takia naapuri joutui jo eilisen odottelemaan minua jo autossa. 

Viime vuonna suorastaan rakastuin keltatörmäkukkaan, joita sitten elokuun lopulla tilailin pari kappaletta. Nyt ne mukavasti kukkivat kahdessa eri penkissä. Eli kumpikaan ei talven aikana kuollut. Kovin samanoloinen on myös kirahvinkukan kukka, vaikka suurempi. Lehdet tosin näissä on erilaiset sekä myös kasvin korkeus. Kirahvi kukkii tietenkin korkeampana. Meidän puolivarjoisessa pihassa on kaatunut, koska ei raukka varmasti yllä niin aurinkoon kuin haluaisi. Kuvassa siis keltatörmäkukka.

Punahattuja yritän epätoivoisesti kasvattaa täällä lehtokotiloiden keskellä. Ne pirulaiset voivat syödä alkukeväällä punahattujen pikkulehdet joko kokonaan tai hyvin reikäisiksi. Ja olen saanut tietenkin pakkomielteeksi kasvattaa sellaisia kasveja, jotka ovat jatkuvassa vaarassa. Tonttikaan ei ole ehkä tarpeeksi aurinkoinen punahatuille, mutta en luovuta. Parhaiten tietenkin porskuttaa sellainen punahattu, joka kasvaa kaikkien muiden kasvien seassa ja näkyy juuri ja juuri, kun oikeasta kulmasta sitä kurkkii. 

Etualalla olevat valkoiset syysleimut aloittavat pian kukinnan, kun taustalla olevat jo kukkivat. Niiden paikka pitäisi ehkä olla toinen, mutta kaikkia kasveja ei aina vain jaksa siirrellä. Olisi nimittäin ihan muutama kasvi istutettavana sekä muutamia rikkaruohoja kitkemättä. (Ja yksi allas viimeistelemättä.)

Joskus kasvien siirrot toki ovat hyvin tärkeitä, sillä tämä kuvassa oleva syysleimu Lilac on ostettu todella monta vuotta sitten, mutta entisessä paikassa se ei todellakaan päässyt oikein oikeuksiinsa. Nyt tällä on enemmän tilaa ja valoa ja mahdollisuutta kasvaa korkeutta. 

Kärhöjä on tällä tontilla niitä oikein istutettuja ja hyvin kasvavia. Sitten on niitä, jotka eivät ole istutettu, kuten pitäisi tai minne pitäisi, ja ne yksilöt ovat hieman kituvampia vuodesta toiseen. Yritin kahden kärhötuen väliin virittää narua, että kärhöt lähtisivät tekemään vähän porttia, mutta eipä ne sinne itsekeen mene, vaan pitäisi olla kärhöjä kieputtamassa itse koko ajan sinne, minne haluaisi niiden kasvavan. Kasvakoot sitten miten huvittaa.

Punatähkissä oli tänään neitoperhosia ihan useampia. Punatähkät muistuttavat minun mielestäni vähän jotain Bad Hair Day - fiilistä. Takkuinen, mutta varmasti hyvin mehukas kokonaisuus, sillä myös kimalaiset pitävät niistä. Tässä kuvassa on useampia kimalaisten suosikkeja: keijunkukkia, punatähkiä, maksaruohoja. Pari pallerolaukkaa on kuvan ulkopuolella, mutta niissäkin käytiin todella säännöllisesti.

Jättiverbena kukkii. Moni on miettinyt, käykö niissä edes perhosia. Olen nähnyt kimalaisten pyrähtävän niissä yhtä nopeasti kuin laventelin kukissa. Sellainen pikainen ohilento ja heti perään muualle. Kun taas maksaruhoissa voidaan ihan nautisella ja oreganoissa jo pyöritään pitkään ja hartaasti.

Jättiverbenat eivät ole kuitenkaan ihoystävällisiä ja nämä kasvavat kasvimaalla. Ne tuntuvat karheilta iholla, joten viisas olisi istuttanut nämä siten, että eivät sohi paljasta ihoa. Kasvimaa kaipaisi kipeästi kitkemistä. Ei niinkään penkit, vaan kivituhka. Siinä kasvaa kaikkea rikkaa, mutta myös oregano on siementänyt kivituhkaa sekä ruohosipuli. 

Porkkalan kartanon vierailun jälkeen olen alkanut kuitenkin miettiä, että miten jatkossa halua pitää kasvimaatani. Ensi vuonna kasvimaata pitää uudistaa. Laatikot eivät enää ehkä kestä ja kivituhka pitää todellakin kitkeä perusteellisesti ja kivituhkaa myös lisätä. Olen alkanut miettiä, että pitäisiköhän luopua sekä kivituhkasta että laatikoista ja miettiä kunnon maapenkkien perustamista. Eivät nimittäin tuollaiset laatikotkaan pitä lehtokotiloita loitolla. Täytyy varmasti talven aikana hauduttaa asiaa. 

*Muokattu seuraava iltana: Kumisaappaani ovat taas kotona. Ne olivat ihan neutraalin tuoksuiset. *