tiistai 14. heinäkuuta 2020

Muistiinpanoja sateiden välillä

Olen joutunut viime aikoina etsimään kasvieni olinpaikkaa. Ostin viime vuonna vihdoin keijuängelmän. Se on joko kuollut, tallattu tai niin hyvässä jemmassa kasvamassa, että en muista sitä itsekään. Nyt sitten ostin toisen. Tämä yksilö täytyy istuttaa siten, että varmasti muistan, missä se kasvaa. Tästä viisastuneena, teen tästä postauksesta itselleni nyt näistä uusista ostoksista muistikirjan, mihin olen istuttanut ja mitäkin. Viime syksyn ostoksista on osa kasveista jo menehtyneet ja osasta en muista, mitä niille on käynyt. Nyt kuitenkin on kukkinut siellä täällä (näitäkään en muistanut ripotelleeni ympäri puutarhaa) Lidlistä ostettuja laukkoja nimeltään Miami. Näyttää kovasti viinilaukalta, mutta ei kuitenkaan ole se. (Jostain syystä punertavan pionin lehdet jo punertavat tuossa vieressä.) Tämä laukka sopii paremmin näihin täysiin istutuksiin. Jos heiluu jossain vähän yksinään, se ole tarpeeksi näyttävä ja sen kontrastit muihin kasveihin jäävät vajaaksi.


Ne uudet kasvit siis piti laittaa ylös. Tähän pienien ja matalien kasvien nurkkaukseen tuli uusia pieniä kasveja (tuo kuollut pieni puu täytyy uusia).


Sinne sujahti mm. maksaruoho , sedum 'Herbstfreude', jonka vaaleanpunainen väri käy takanaan matalana kukkivan nimettömän ruusun kanssa yhteen.


Toiselle sivulle pääsivät taas tähtilewisia, Lewisia 'Little Rasberry' sekä takanaan oleva salvia x Superbra 'Ostfriesland'.


Odotan kovasti, että noiden pienten kasvien lähellä oleva ajuruoho myös kasvaa. Onneksi ajuruohoa on helppo itsekin vähän levitellä. Toisaalla taas on isompien kasvien paikkoja. Viime ja edeltävänä vuonna jatkoin ja tein keinun viereen uusia penkkejä. Yläkertaa, alakertaa sekä keinun toisella puolella olevalle Mustialan ruusun jatkoksi kukkapenkkiä, jossa ennen oli pajuangervoa. Näihin aurinkoisen puolen penkkeihin eli ei alakertaan, on ilmaantunut tosi lyhyessä ajassa todella monta pionia kuten myös terassialueen ympäristöön. Toivon, että en saa vähän aikaan mitään pionipakkomielteitä, sillä vaikka uusia penkkejä on suunnitteilla, on niihinkin jo tulossa vähintään yksi uusi pioni. Vaikka pidänkin pioneistä, ne vievät alussa tosi vähän tilaa, kunnes ovat isoja puskia ja kukkapenkit menevät ahtaiksi.

Menee taas helposti jaaritteluksi, kun piti kirjoittaa ja laittaa muistiin uudet hankinnat. Eli suuria kasveja meni mm. alakertaan. 


Pidän kimikeistä. Ensin ostin syyskimikki Bruneten, joka kasvaa muualla. Se on ihmeen hyvin selvinnut melko laihassa ja kuivassa maassa. Alakertaan istutun viime vuonna tähkäkimikki 'Pinkin', jolla on hyvin samanoloinen lehdistö kuin Brunetella, mutta sen kukkavanan pitäisi olla pinkki ja sen pitäisi kukkia aiemmin. Tämä on minulla vielä juurtumassa toista vuotta, eikä ole vielä kukkinut. Sen viereen istututin uuden Lännenkimikin Actaea 'Rubifolian'. 


Tässä uudessa ostoksessa oli kukkavana valmiina, en ikinä raaski leikata näitä pois.


Samaan penkkiin istutin Katjalta saadun valkoisen varjoliljan ja pienet marhanliljan alut, jotka ostin Porkkalasta. Marhanliljat voivat olla mitä väriä vain, mutta niiden sipulit (2kpl) olivat sen verran pienet, että varmasti tässä menee useampia vuosia ennen kuin kukintaa saa odottaa. Samaan penkkiin tuli myös uusin sormustinkukka, joka on oikeasti perenna. Unohdin vain sen nimen, auts. Otin kaikkein tummimman varren. Kukinta on punertava. Täytyy kysyä tämän nimi viimeistään seuraavalla taimistoreissulla.


Perennana kasvava keltasormustinkukka on viime vuotinen ostos Pikkuisesta kasvikeitaasta, joka on ilahduttavasti yhä hengissä. Nämä nyt kasvavat eri penkeissä. En ole vieläkään varma, että ovatko nämä kasvit edes kauniita silmissäni. Joskus vain harvoin myynnissä oleva yksilö on pakko ostaa.


Yläkertaan ei näistä kasveista päässyt nyt mikään muu  kuin yksi Huovilan puistosta ostettu ritarinkannus. Siellä on hurjan paljon sormustinkukan lehtiruusukkeita, joita on pakko karsia vielä lisää. Ehkä sen jälkeen hahmotan tilaa paremmin, koska siellä juuri on niitä pionin alkuja. Vielä kukkii syksyllä 2018 Lidlista ostettu juurakko Wladyslawa.


Yläkerran yli näkee muualle pihalle mm. keinussa istuessa. Tässä penkissä on kuitenkin myös peruukkipensas pienenä (yhä hengissä!). Sekä valtava määrä sormustinkukkien alkuja, joita olen alkanut pikkuhiljaa siirtelemään muualle ja kaivamaan poiskin. 


Keinun toisella puolelle tein viime vuonna uutta penkkiä, kun vihaamani rusopajuangervo sai lähtöpassit. Tiedän, että tuossa penkissä olisi ihan hyvä kuoppa, johon Austin-ruusu mahtuisi. En vain tiedä, mitä muita kasveja siirtäisin tuolta pois ruusun tieltä, sillä olen sinne edeltävänä vuonna jo kaivanut kolme pionia sekä tänä vuonna jo yhden ruusun. Ehkä siirrän pois sen pionin, jonka nimen olen jo hävittänyt. Se ei ehkä silloin ollut mikään kovin tärkeä tai erikoinen. Tuon penkin laitamille, missä oli aukkoja, istututin nyt pari uutta kasvia. Kuvassa penkki näyttää tosin aika sotkulta. Tuon purppuraisen keijunkukan 'Rachel ' (kukkii pinkin kukin) viereen tuli tähtikatkero Swertia Perennis (näyttää sinisiltä kukilta). Ja sen viereen valkoisin kukin kukkiva Noropunatähkä Liatris Spicata 'Floristan White'. 


Tähtikatkero voisi vaikka pian kukkiakin.


Joskus kukat vain erottaa paremmin toisistaan silmillä. Ellei olisi kunnon makro kamerassa. Nyt ehkä kuitenkin itse muistan, minne olen kasvini istuttanut. Tähän samaan penkkiin toisaalle tuli kuitenkin vielä yksi isotähtiputki 'Ruby Cloud', jolla oli aika tumma kukka. Tummempi kuin oma isotähtiputkeni. Toinen ostamistani ritarinkannuksista meni pienien väliin terassialueen viereiseen penkkiin kuten vaaleanpunaiset ukonhatutkin.

Tänään olemme saaneet tänään vain vähän vettä. Nekin tulivat taas, kun olin istuttanut muutamia kasveja. Jostain syystä joka ikisen istutusrupeaman jälkeen on heinäkuussa satanut vettä. Ei aina uskoisi, että parhaat istutussäät tulevat heinäkuussa. Tämä postaus on pitkälti syntynyt muuten sadekuuron jälkeen rannalla, jonne kuopus ja serkkunsa pyysivät päästä. On kesässä jotain todella ihania puolia kasvien lisäksi.

12 kommenttia:

  1. Nyt on toden totta mainio heinäkuu istuttamiseen. Ihanan näköisiä nuo istutusalueesi! Voi auts, allekirjoitan tuon myös, että omia istutuksia, etenkin ihan uusia syksyllä istutettuja, tulee tuhottua ihan hirveästi, kun kasveista ei ole mitään näkömuistikuvaa, kun eivät ole vielä kukkineet yms.
    Kimikit ovat ihania ja selvästi viihtyvät siellä! Oi kun on päheän näköinen uusi sormustinkukka, kiinnostavaa kuulla, mikä se on. Yritin viime vuonna kylvää jotakin Chocolate-nimistä (tai sinne päin) lajiketta, mutta ei ole noussut mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä sormustinkukan nimi katosi mielestä, vaikka sanoin sen ääneenkin tosi monta kertaa. En vain kirjoittanut sitä ylös, eikä mukana ollut lappua. Se oli minusta nyt tosi kiinnostava, kun viime vuonna ostin sen keltasormustinkukan ja sehän pysyy paikoillaan, kuten perennan kuuluukin. Kimikeille on täällä varmaan tarpeeksi paljon varjoisia alueita. Niissä on myös minusta kauniit lehdet.

      Toivottavasti omien istutusten kuoliaalsi tallaaminen alkaisi vähentyä pikkihiljaa. Olen kyllä pahimmillaan kukkien keskemmä pyllistäessä saanut jonkin kukkavana napsahtamaan poikki.

      Poista
  2. En muista minäkään sormustinkukan nimeä, saisikohan sen selville jos soittaisi myymälään ja kysyisi? Minäkin sain jo kaikki maahan paitsi sinulta saadut keltakurjenmiekat, niiden paikkaa pitää vielä pohtia uudestaan näiden runsaiden sateiden aiheuttamien tulvaefektien jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan keltakurjenmiekkaa tee mieli kaivaa veden alle, vaikka se sielläkin selviäisi. Istuttajalle vaan aika haastavaa. Saatan soittaa Porkkalan myymälään.

      Poista
  3. Lohdullista kuulla, että muutkin kadottavat sekä kasveja että niiden nimiä. En varmaan muistaisi puoliakaan, ellen pitäisi kirjaa kaikista istutuksista. Silti joku saattaa jäädä kirjaamatta tai menee muuten pieleen.
    Kivoja kasveja olet hankkinut ja istuttanut. Toivotan niille reipsta kasvua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin toivon reipasta kasvua näille. Toivottavasti kasvavat.
      Minäkin kirjoitan osan, mutta osa muistiinpanoista vain häviää mystisesti ja ovat niin vaikeasti enää jäljitettävissä, kun kaikkia siirtoja en merkkaa. Osa sopassa on varmasti se, että kaikki kasvit eivät aina ole sitä mitä pitäisi.

      Poista
  4. Syysistutukset ovat muuten hankalia muistaa. Syksyllä tulee lykättyä alelöytöjä väliaikaisiin talvehtimispaikkoihinsa ja niitähän ei muista senkään vertaa enää keväällä! Minä olen yrittänyt laittaa paperille ylös kaikki mitä olen kesällä siirrellyt tai vähintäänkin otan kuvan istutuksista, jotta muistan kuvia katsellessani sitten siirtää tiedot paperille. Hyviä hankintoja olet tehnyt. Toivottavasti kaikki lähtevät hyvin kasvuun ja selviävät vielä ensi talvestakin. Ainakaan kasvuunlähtö ei nyt jää kiinni siitä, että olisi liian kuivaa :D Aurinkoista loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talven aikana muistista tipahtaa yksi sun toinenkin kasvi ja voi olla ihan ymmällään kasvien kanssa keväällä. Aina en muista tallentaa kaikkia kasveja tai siirtoja. Tai sitten en muista etsiä kuvista kasveja. Paikkaansa pitävä istutuskartta vaatisi minulta jo paljon.

      Poista
  5. Tuo kasvien kadottaminen on tuttua.
    Ja harmittelen myös, että en ole kirjoitellut kaikkien kasvien istutuspaikkaa tarkasti ylös. Kyllähän ne kukkivana yleensä tunnistaa, mutta en ole varma parista kuunliljastani ja kukkimattomasta kärhöstäni.
    Ihania uusia kasviaarteita. Onneksi on nämä blogit, johon saa myös muistiinpanoja ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinullakin on aika paljon tilaa, mihin kasveja istutella. Kuunliljjojen lajikenimien kanssa olen erittäin surkea, koska osa omistani on myös jakopaloja muilta. Kärhöistökään ei saa selvää vasta kun kukkivat.

      Poista
  6. Paperille on laitettava täälläkin kaikki hankinnat, muutoin ei muista etenkään lajikenimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tartu kerralla lajikenimet mieleen. Joskus vain toisto auttaa. Joskus ei sekään.

      Poista