tiistai 5. toukokuuta 2020

Kevättä ilmassa

Kevättä on ilmassa ja minun päässäni. Päässäni oikein surisee jo, vaikka tänään kovin surina kuuluikin maassa lojuvasta multapussista, jonne kimalainen oli jäänyt jumiin. Vapautin sen pörröisen olennon ja toivotin hyviä mesimatkoja. Onneksi tälläkin tontilla alkaa olla jäniksen ryökäläiden tuhoja jo vähemmän. Ehkä luonnosta alkaa löytyä parempia ruoka-apajia, mitä minun kukkapenkeistäni. Kuvassa lähes kaikki valkoinen maassa on valkovuokkoja. Kaikki ne ovat ihan itse löytäneet paikkansa, enkä kitke niitä. Muutama valkoinen saattaa olla styroxpala. Argh. Olen pyytänyt lastani keräämään ne kaikki, mutta meillä on ihan eri käsitys siitä, mitä se Kaikki-termi tarkoittaa. (Styrox-laattaan on tehty maalitaulu ja harjoiteltu pihalla hieman jousiammuntaa.)


Minua niin hykerryttää nyt kaikki ne kasvit, joita olen viime vuonna istuttanut. Kun tästä yläkuvasta katsoo tuota tuolin ja pöydän lähellä olevaa mullan väristä kukkapenkkiä, alkaa siellä pikkuhiljaa tapahtua muutakin kuin pupun papanoiden lisääntymistä.


Vihdoin kevätkurjenmiekat blue hill/ purple Hill - sekoituspussin kasveissa alkaa näkyä pientä avautumista.


Kun lähtee takaisin päin ja  lähestyy ensimmäisen kuvan etureunan kukkapenkkiä, voi kiitellä itseään. (Keinun jalat näkyvät tuolla ylhäällä.)


Sillä tajusin onneksi jo syksyllä, että tämä kivikkokohta voisi olla myös hyvä paikka esim. Georgelle. Siellä siis on näkyvissä pientä avautumista kevätkurjenmiekka Georgella. En edes muistanut, että olen ne tänne laittanut. Toiseen kohtaan tuohon viereen on avautumassa muutamia istutettuja vuokkoja anemone White Splendoureja. Muutehan tuolla penkissä on monia aarteita, mutta aika monia loppukesän kukkijoita. Ja osa toki on unohtunut talven aikana.


Joskus illalla ärsyttää huomata, että muka terävä kuva onkin suttuinen ja epätarkka, mutta vähäisemmällä valolla saa vielä epätarkempia kuvia. Joskus se kunnon kamera voisi olla ihan hyvä ostos.

Mutta mennään eteenpäin. Kerroin alussa, että kevättä on ilmassa ja minun päässäni. Nyt näytän muutaman kuvan, jossa kevät on päässäni. Alhaalla kuvassa on kohta, jossa kasvaa rusokirsikka ja sen alla ruusuherukka. Ruusuherukka parka on kärsinyt holtittomasta omistajastaan, joka on jättänyt pensaan usein suojaamatta ja lumisina talvina se on ollut pikku jänöjussien ruokalistalla. Tänä talvena holtiton ja unohtelevainen omistaja unohti sen suojata taaskin, mutta jostain syystä lumeton talvi sai jänöjussit riehumaan muualla talttahampaineen.


Kuvitelkaa tuo puu vaaleanpunaisin kukkasin ja alle ruusuherukka täynnä näitä kukkia, joita nyt löytyi tasan tämä yksi.


Olin aika kauan rusokirsikan juurella tuijottamassa puuta. Huomasin vasta myöhemmin, että naapurikin oli samaan aikaan pihalla. En tiedä, mitä naapuri ajattelin minun tekevän, jos näki, kun olin pitkään paikallani ja tuijotin puun oksia. En todellakaan meditoinut, vaan yritin katseella hakea mahdollisia kukkanuppujen alkuja. Ja löysinkin lopulta niitä. Vähän sama kuin syksyllä yrittää etsiä pudonneiden lehtien seasta suppilovahveroita. Ensin niitä ei ole yhtään, kunnes tajuaakin sienien tai nuppujen olevan vain ovelia piiloutujia. Nuppuja on siis tulossa. Ja jonain vuonna saatan nähdä samaan aikaan kukassa rusokirsikan sekä ruusuherukan. Ooh. Ja heti meni pää täyteen kevättä.

Pää villiintyi myös vallan, kun tajusin, että olin tietämättäni ostanut orvokkeja, jotka tuoksuvat. Nämä ovat amppelissa hyvin mukavasti nenän lähellä. Voi, kun saisin välitettyä teillekin sen tuoksun.


Näiden orvokkien lisäksi skillat ovat tuoneet ihanaa kesän tuoksua jo jonkin aikaa. Toki täytyy olla todella sopiva kohta ja tuuli, että sen pystyy haistamaan. Näiden skillojen seassa kasvaa nyt narsissi, jota en muista siihen laittaneeni. Silloin se kamala tappotalvi muutamia vuosia sitten, vei tästä paikasta kaikki vanhat narsissit, joita tässä kasvoi edellisen omistajan peruja. Ja nyt olen yrittänyt katsoa vanhoja kuvia, että oliko tässä yksinäinen narssissi viime vuonnakin. En ole itse tähän narsisseja laittanut. Tai mitään uutta pitkään aikaan, sillä tämä penkki olisi ylöskaivamisen kohdalla. Nyt sitten mietin, että voiko olla, että jokin pienen pieni sivusipuli on jäänyt maahan talteen ja vuosien saatossa kasvattanut itsensä taas valmiiksi kukkimaan. Odotan kovasti tämän avautumista. Niistä vanhoista narsisseista minulla on kuvia, koska niitä vielä löytyi muualta tontilta.


Koska olen alkupostauksen esitellyt teille lähinnä multaa, jänöjen papanoita ja melkein auki olevia kukkia, niin pakko myös kertoa, että meillä kukkiikin jotain. Tosin valkotäpläimikät ovat selvästi kärsineet talvesta. Onneksi osa on pystyssä ja niille on nyt tilaa levittäytyä niihin kohtiin, joihin talven aikana tuli aukko.


 Valkovuokot pistävät nyt parastaan. Tässä kohtaa täytyy olla nyt jotenkin erityisen lämmintä tai sitten lumeton talvi on muuttanut taas kerran tämän pihan lämpö- ja kosteusolosuhteita. Usein ensimmäisen kirjopikarililjan näin lähellä avautumista olen nähnyt ihan muualla tätä tonttia. Iloitsen nyt näistä.


En ole puutarhassa(kaan) se järjestelmällisin ihminen. Ja se näkyy, jos hommat ovat kesken. Jostain syystä puutarhassa tuntuu hommat olevan kesken huhtikuusta lokakuuhun. Vähintään. Ehkä juhlia varten voin laittaa kastelukannut nätistä ja lapiot riviin. Muuten järjestelyt hoitaa puolisoni. Joskus jopa minäkin korjaan tavarat omille paikoilleen. Mutta nyt se taas alkoi kunnolla, se puutarhapyöriminen. Eli se, että vähän aloittaa homma numero 1. Sitten pysähtyy tuumailemaan hommaa numero 2-10, jotka saattavat sijaita homman numero 1 lähellä. Tai sitten pihan toisessa päässä. Vähän suunnitelee hommaa numero 3, johon liittyy homma numero 6 ja sitten jatkaa hommaa numero 1 huomatakseen, että on ihan väärät vaatteet päällä puutarhahommiin. Joten on pakko jättää hommat kesken ennen kuin vaatteet ovat ihan likaiset. Joskus käy hyvin, että tulee vaihdettua puutarharönttökuteet päälle ja homma numero 1 tulee valmiiksi. Joskus, kuten tänään, niin ei käynyt.


Sääennuste näyttää nyt tälle viikolla mukavia puutarhasäitä, joten iltaisin myös puutarhapyörimisen yhteydessä jokin homma on mahdollisesti jopa valmistumassa.

18 kommenttia:

  1. Täällä myös imikät kärsivät talvesta, se tavallinen on hävinnyt lähes kokonaan. Tosin viime kesän kuivuuskin kuritti niitä ankarasti. Aika hieno juttu jos narsisseista selvisi joku hengissä ja on nyt alkanut kukkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa nähdä, onko paljon muita talvituhoja. Vielä ei kaikista perennoista näy mitään. Tuo narsissin onkin pieni ihme, jos se on niitä vanhoja narsisseja.

      Poista
  2. Mä niin samaistun suhun tossa puuntuijottelu kertomuksessa. Itsekin tuijottelen pitkään kaikkea tuolla naapurin rajalla metsikössä, sillä siellä on mun metsäpuutarha, jossa kasvaa kaikkea pientä. Ei niitä muutoksia muuten huomaa, jos ei pysähdy katsomaan tarkaan ja hartaasti.
    No, naapurit ovat ehkä tottuneet jo terapiakierroksiini ja tuijotteluihini.
    Kaunista kukintaa siellä ja nyt tuli kyllä haave saada imiköitä puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitää tosiaan tuijotella kauan, kun ei heti näe. Onneksi itselle tuo tuijottelu alkaa olla ihan normaalia. Imikätkin sopivat hyvin joihinkin paikkoihin, kun se lehdistö pysyy kauan hyvän näköisenä, jos kosteutta on tarpeeksi.

      Poista
  3. Tämä oli kiva lukea, hyvin tuttuja puuhia on sinulla siellä menossa :). On kyllä niin jännittävää etsiä, löytyykö viime vuoden uusia istutuksia kasvua aloittamassa. Georget olivat tosi kauniita, mutta totesin, että ne ovat minulla liian harvassa, toivottavasti leviävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Istutusten nousemista ylös on tosiaan jännittävää seurata. Joskus kyllä niiden tunnistaminen ei ole se helpoin asia, jos kasvi on vasta ekaa kertaa omassa puutarhassa.

      Poista
  4. Ajattelen samoin kuin Riina, että eiköhän meidän naapurit ole jo tottuneet kummallisiin tuijotteluihin ja pyllistelyihin - toisaalta tnä päivänä on trendikästäkin meditoida, joten olet asian ytimessä, oli sitten itsetutkiskelu tai kirsikan nuppu! Nyt on puutarhurilla sen verran kova vauhti päällä, että jos joku työkalu ei ehdi paikoilleen, niin pian se taas tulee vastaan, kun uusi kierros alkaa :) Iloisia puuhapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naapurit varmasti tottuvat. Se on tuijottelu ja pyllistely on aika hiljaista hommaa. Työkalut useimmiten löytyvät kyllä. Pari istutuslapiota on ollut niin kauan kadoksissa, että ne ovat ehkä hautautuneet jo multaan.

      Poista
  5. Joskus mietin, mitä naapurit ajattelevat, kun pyörin jonkun kasvin ympärillä ties kuinka pitkään. No, saavat rauhassa ajatella ihan mitä vaan. Sen vuoksi ei kannata jättää tutkimatta.
    Hyvin kuvasit tuota hommasta toiseen hyppimistä. Tavallista on lähteä pihalle vai katselemaan ja löytää itsensä ihan muusta työstä. Varsinkin silloin, kun on siistit vaatteet yllä, eikä hanskojakaan lähellä.
    Georget ovat upeita ja kukkivat yllättävän pitkään. Ensi syksynä laitan niitä lisää. Laita sinäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkalle postilaatikollekin pitäisi olla joskus jo puutarhahanskat käsissä ja pihavaatteet päällä.
      Georgeja täytyy tosiaan laittaa enemmän syksyllä.

      Poista
  6. Tutulta kuulostaa, sekä kasvien tuijottelu että kesken jääneet hommat. Etupihan aurinkopenkkiä suunnitellessani tajusin jossain vaiheessa, että puhuin mielessäni ja samaan aikaan osoittelin ja mittailin käsilläni ilmaa. Piti vaivihkaa vilkaista, että eihän vain ollut naapureita näkemässä :D Olen varmaan tehnyt samaa monta monituista kertaa, joten ehkäpä naapuritkin ovat jo tottuneet.
    Toivottavasti scillameren keskellä kasvava narsissi on juuri niitä vanhoja. Aivan pianhan se selviää. Aika jännä muuten, että täällä kevätkurjenmiekat kukkivat täyttä päätä, mutta valkovuokoista ei vielä näy juuri mitään. Parista kohdasta olen vasta löytänyt pieniä heräilemisen merkkejä. Toivottavasti eivät hävinneet talven takia. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää suunnitelmia välillä mittaillakin. Vaikka sen tekisi ääneen, niin ihan ymmärrettävää toimintaa.
      Valkovuokot tulevat niin huomaamattomasti. Ei kannata vielä menettää toivoa niiden kanssa.

      Poista
  7. Juurikin näin tämä sinun kuvailemasi poukkoilu asiasta toiseen. Keskeneräisiä hommia minullakin on paljon ja työkalut vähän siellä sun täällä mutta kaikki edistyy aikanaan edellinenkin omistaja lienee samanlainen kun hänen jäljiltään on löytynyt useita työkaluja. Minulla sentään ei ole lopullisesti hukkunut kuin yksi työkalu ja sekin pieni ja huonon värinen. Tuijottelen minäkin ja suunnitelmia syntyy. Kiva postaus ja hyvää loppuviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työkaluja taitaa joskus tosiaan muillakin hävitä. Kiva on toki löytää puutarhasta muidenkin työkaluja kuin omiaan.

      Poista
  8. Minulla on samaa puutarhadementiaa, kesken projektin huomaankin toisen kohdan vaativan huomiota ja tuloksena on monta keskeneräistä projektia. Vetoan siihen teoriaan, että kun vaihtaa välillä työtä, jaksaa paremmin 😊
    Löysin myös viime kesänä kadottamani silmälasit kevätraivauksen yhteydessä.
    Ihanaa seurata kasvien heräämistä omassa ja muidenkin puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliko silmälasit yhä kunnossa? Tuokin on totta, että työn vaihtaminen pitää mielenkiinnon yllä ja se on joskus todella tarpeellista.

      Poista
  9. Täällä myös valkotäpläimikät ovat kärsineet talvesta toisin kuin ihan vieressä olevat punaimikkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan se jokin lajikeominaisuus, että lumeton talvi ei oikein sovi valkotäpläimikälle.

      Poista