tiistai 25. kesäkuuta 2019

Tämän hetken pionit

Tänä kesänä on ollut mukavia pioniyllätyksiä. Ensimmäinen mukava yllätys on se, että anoppini isoäidin pioni teki oikeasti nyt kukan. Tämä on juronut pitkään ensin anopin pihassa, siellä taantunut. Siirsimme siellä kasveja joku vuosi sitten ja pioni siirrossa halkesi, joten otin siitä jakopalan. Nyt se kukkii minulla ensimmäisen kerran ikinä. Nimitän tätä pionia Hilmaksi, koska en tämän lajikenimeä tiedä. Tämä ei tuoksu. Väriä on vaikea saada kameraan.


Syvällä pionin kerroksien lomassa on keltaiset heteet. En vielä tiedä, miten tämä käyttäytyy kukinnan edetessä. Ihana tämä silti on. Ja väriä riittää.


Toisaalla kukkivassa Karl Rosenfieldissä on jotain samaa, siis värissä. Väittäisin silti silmämääräisesti Hilmassa olevan enemmän värin syvyyttä ja sellaista samettisuutta. Ja Karl tuoksuu, Hilma ei. Karlin vierellä korkeaksi kasvava kurjenpolvi Orion, joka ei ilman tukea kukkisi noin pystyssä.


Jalkavaimo nousee kylvystä- pioni kukkii taas valkoisena. Pionituki on jäänyt vähän matalaksi ja sen raskas kukka taipuu. Seassa valkoinen akileija, erilaisessa rimpsumekossaan.


Pioni Do Tell vielä jaksaa juuri ja juuri kukkia. Tämä on taas tietyllä tavalla todella suloinen.


Etupihalla kukkii kälyni pihalta saatu pioni, jossa keskustan röyhelö on hivenen vaaleampi kuin uloimmat terälehdet. Tällä ei ole nimeä. Kukkii paljon, sillä tekee lähes joka kukkavarteen sivunuppuja. Tuoksuu kovasti vanhan ajan ruusulle.


Tämä on korkea tänä vuonna.


Tämän lähellä kukkii vaaleanpunainen Tyyne (appiukkoni isoäidin istuttama), joka todennäköisesti on perus Sarah Bernhardt. Tälläkin kyllä suuri tunnearvo, sillä tämän emot kovasti uhkaavat heinittyä mökkimailla. Huomenna varmasti avautunut enemmän. Tämä avautumisvaihekin on niin kaunis.


Hyvin samantuoksuinen tuon Kälyltäni saadun pionin kanssa on tämä valkoinen pioni keltaisilla heteillä. Molemmat tuoksuvat kovasti vanhan ajan ruusulle. Otin molempia yhdet maljakkoon. Maljakko oli ruokapöydällä ja mieheni väitti ruoan makuun tulevan ruusun tuoksun takia aivan erilainen maku. Siirsin tuoksupommin sitten vähän kauemmaksi keittiöstä.


Tämäkin tulee vielä aukeamaan enemmän, mutta pilvinen sää vetää helposti vielä tässä vaiheessa kukintaa kukan supumpaan. Sivunuppuja on vielä kukkimatta.


Se toinen iloinen pioniyllätykseni on ensimmäinen tämän pihan siementaimi. Pionin siementaimi. Tämän pienen löysin tarhapionin läheltä, joten luulen sen olevan tarhapionin jälkeläinen (olen antanut sen rauhassa tehdä siemenkotansa ja tiputtaa ne siemenet minne huvittaa). Ellen ole sitten joskus laittanut tähän jonkin ostamani siementaimen. (En voi aina luottaa muistiini heräteostosten kanssa.)


Siellä se on. Kaiken kasvuston seassa (ja myös rikkojen). Siementaimi. Koska vierellä on myös vahvajuurinen akileija, minun on tehtävä jokin pieni kaivaus tähän kohtaan. Siirrän pionin kasvamaan johonkin vähän turvallisempaan paikkaan. Nyt kaipaisin vihjettä, että siirränkö tämän vasta syksyllä, vai jo aiemmin? Ruukun kautta vai suoraan uuteen paikkaan maahan?

26 kommenttia:

  1. Kasveihin liittyvät tarinat ja niiden myötä annetut nimet ovat minusta hienoja. Tarinan omaavaa kasvia katselee ja kohtelee ehkä hellemmin. Sinulla on kauniita pioneja.

    Siirsin pari vuotta sitten Pikkupuutarhaan istuttamani pionit olopihan uuteen penkkiin elokuussa. Samalla kaivoin myös muualta neljä pionia samaan penkkiin. Eivät olleet aiemmissakaan paikoissa olleet pari vuotta pidempään. Kaikki lähti hyvin kasvuun ja kahta lukuunottamatta kukkivat heti viime kesänä. Tänä kesänä tämän uuden penkin pioneista vain kaksi on kukkinut, mutta muuten ovat hyväkuntoisia. Kahdesti aiempina vuosina olen pioneja siirtänyt menestyksellä. Ajattelin, että parempi tehdä siirto riskillä, kuin yrittää pitää pioneja hengissä tavalla tai toisella väärässä paikassa. Ehkä istutuspaikalla, istutussyvyydellä ja alkukastelulla on suurempi merkitys. Toivottavasti saat myös muiden neuvoja ja mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siementaimi on onneksi niin pieni siirrettävä. Sen kukkimiseen menee muutenkin kauan aikaa.
      Minullakin on siirtoja ollut, myös pionien kanssa. Yhden vain olen saanut voimaan huonommin siirron jälkeen.

      Poista
  2. Miten ihania pioneja, ja vieläpä, miten ihania perintöpioneja! Ensimmäisten kuvien pioni on oikea aarre, mikä herkkuväri!
    Voi olla, että syksy on parempaa siirtoaikaa, sillä silloin pioneilla kai on pieni lepovaihe. Mutta jos kunnolla syvältä kaivaa, niin ei kai siinä eroa ole, koska kaivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se väri Hilman pionissa on todella syvä. Olin positiivisesti yllättynyt. Jätän syksyyn pionien sorkkimisen.

      Poista
  3. Minulla on avautumassa ensi kertaa pioni joka näyttää hyvin samalta kuin ekan kuvan pioni, nimeään ne tiedä, nimilappu hävisi.
    Kovin myöhään syksyllä en pionia siirtäisi, viimeistään syyskuussa. Keväälläkin onnistuu, luulen että on makukysymys enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä eka pioni on sellainen, jota Suomessa on täytynyt olla myynnissä/saatavilla vuosikymmeniä sitten. Anoppi muistaa tämän lapsuudestaan eli 50- ja 60- luvulla tämä on jo kasvanut mummilansa pihalla.

      Poista
  4. Hyvin kauniita pioneja ja tunnearvo on niissä myös varmasti suuri.
    Pionien siirrot suositellaan tehtäväksi syksyllä. Myös omat kokemukset kyllä tukevat syksyistä ajankohtaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyyn jätän. Siihen mennessä on varmasti myös uutta tilaa siirtää pioni.

      Poista
  5. Kauniita pioneita sinulla. Adoptoin viime kesänä työkaverilta pionin, kun muutoin olisi mennyt biojätteisiin. Tänä kesänä on kasvanut mukavasti, mutta ei toki kuki. Pioni on kuulema ranttu siirtämisten suhteen. Tiedä vaikka ensi kesänä kukkii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biojätteisiin menevät pionit ovat pakko adoptoida. Teit hyvän pelastuksen. Toivotaan kukintaa ensi kesänä.

      Poista
  6. Kauniisti pionisi kukkivat! Miullakin on vanha anopilta peritty tarhapioni, meillä sanotaan talonpoikaispioni. Kertuks sitä sanon. Anoppi ol sen serkultaan suanu, siitä nimi. Pien sitä aarteenani. Ihania ovat pionit ja niitten kukintojen aukiiminen on mukavoo seurattavvoo. Hyvä valikoima siulla onkin. Tuohon syyskesän siirtoon miekin kallistun, kastele vuan ennen siirtoa runsaasti jo hyvissä ajoin, istuttamisen jäläkeen myös. Hiusjuuret on pinkeitä ja rupivaa juurtumaan uuvessa paikassa noppiisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos neuvoista.
      Meilläkin pihalla kasvaa tarhapioni, joka oli edellisen asukkaan jäljiltä. Sen siementaimi tämä uusi on.
      Pioneille voikin antaa ihan omia nimiä, muistaa helpommin tarinan sen takaa.

      Poista
  7. Kauniita pioneja sinulla ja nimiä vailla niinkuin minullakin koska olen suurinosan saanut ja nimitiedot on ollut kadoksissa jo sillon. Minä siirsin kolmekymmentä pionia muistaakseni elokuussa jotkut oli melkein näin pieniä kuin sinun pikkuisesi. Kaikki lähtivät hyvin kasvuun mutta vain kolme kukki tänä vuonna. Mutta minusta oli tärkeintä että siirto onnistui loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 30 pionia siirsit. Vau. Hyvä, että kaikki selvisivät. Ensi vuonna sitten kukkii jo useampia.

      Poista
  8. Upeita pioniyllätyksiä ja tuo anoppisi isoäidin perintöpioni on tärkeää säilyttää suvussa. Minua aina kiehtoo nuo sukupolvelta toiselle siirtyneet kasvit.
    Ja nyt kyllä sait minut haaveilemaan yhdestä uudesta pionista. Tuo ´Do Tell` on todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Do Tell on herkkä.
      Toivottavasti joko omat lapset tai lasten serkut innostuvat sen verran puutarhasta myöhemmin, että ottavat jossain vaiheessa perintöpionista tai perintöpioneista jakopalat itselleen. Vielä ovat sen verran nuoria, että ei tiedä, innostuuko kukaan kasveista tai hommaako omaa pihaa. Miehelläni veljineen on 0 serkkua, joten suvussa pitäminen tuo omat haasteensa.

      Poista
  9. Kauniita pioneja, erilaisia ja vanhoja aarteita! Ihana, jos olet saanut siementaimen. Myös minä odottelisin vähän myöhempään ajankohtaan, ennekuin lähtisin siirtämään, jospa vaikka tulee vielä kovin kuuma heinäkuu, niin ettei sitten menehdy, kun eivät oikein tuosta kastelustakaan tahdo pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirrän vasta syksyllä. Toivottavasti siementaimia löytyy jossain vaiheessa lisää.

      Poista
  10. Kauniita pioneja ja monta ihanaa perintöaarretta. 'Karl Rosenfieldiksi' olisin veikannut tuota ensimmäistä, mutta jos sinulla on Karl jo olemassa ja on pikkuisen erilainen kuin tuo, niin sittenpä en tiedäkään. Hyvin kaunis joka tapauksessa. Jostain kyllä kuulin, että Rosenfieldt tekee vanhemmiten erilaisia kukkia kuin nuorena kasvina, mutta luulisi muutoksen olevan ennemminkin kukan mallissa/kerrannaisuudessa kuin värissä tai tuoksussa. No, Hilmakin on oikein hyvä nimi pionille :) Pionien jako- ja siirtoaika on syksyllä, sillä ne tekevät silloin uutta hiusjuuristoa. Jos siirtää keväällä ja onnistuu vahingossa katkomaan juuria, pioni käyttää lehtimassan ja kukkien kasvattamiseen varastojuurtaan eikä hiusjuuristoa, niin kuin pitäisi. Rea Peltolan ja Vesa Koivun Pionit-kirjassa on kerrottu perusteellisesti pionien kasvattamisesta, lisäämisestä ja lajikkeista. Sieltä voisi katsella myös noita perintöpioneitasi, jos vaikka löytyisi niille lajikkeet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kovasti googlailla, että olisiko jossain listoja, mitä pioneja Suomessa on ollut esim 50-luvulla myynnissä. Ei löytynyt tietoja. Karl tuo ei voi olla tuoksuttomuuden takia olla. Väri on myös syvempi.
      Täytyy tehdä vertailuja.

      Poista
  11. Aivan ihania pioneja ja hieno yllätys tuo siementaimi! Meillä pionien kukintaa vielä odotetaan, ensimmäiset nuput taitavat aueta lähipäivinä. Hauskaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on hyvä sää pioneille. Vaikka satoikin, ei sää ole nyt liian helteinen.

      Poista