Uusi vuosi ja koontia vanhalta vuodelta

Viime vuoden viimeinen päivä meni kunnon räkiksessä (kuten toka vika ja kolmanneksi vika päivä jne). Tämän vuoden ensimmäinen päivä alkoi toiveikkaasti jo paremmassa voinnissa. Tästähän taitaakin tulla mainio vuosi.

Olin koko loppuvuoden 2018 melkoisen kiireinen kaikissa hommissani, joten blogi jäi. Välillä olen käynyt ilman kommentoimista lukemassa toisten blogeja, välillä blogienkin lukeminen on jäänyt.

Tänään oli kummallinen olo: ihan kuin olisi ollut aikaa ja samaan aikaan jopa aivot tuntuvat toimivan. Erikoista ja oikein mukavaa. Vaihtelua jopa. Kun kotitöiden teko saa vielä vähän päässä huippaamaan, on paikallaan oleminen jopa suositeltavaa.

Olemme kulkemassa kevättä ja valoa kohti. Pimein aika kulutettu. Minulla se pimein aika kului tänä vuonna siten, että en oikein edes ymmärtänyt olevan pimeä aika. Koska oli niin paljon tekemistä.

Tulevaa kasvukautta varten minulla on konkreettisia suunnitelmia hyvin vähän, sillä ideat ovat vasta muhimassa. Viime kesänä jouduin ottamaan heti keväällä tiukan talouskurin kasvukauteen. Se selvästi vaikutti ja vei jopa vähän inspiraatiota mennessään. Koska tuleva kasvukausi ei pitäisi olla taloudellisesti niin tiukka, ajattelin jopa säästää tänä keväänä puutarharahaa kevättä ja kesää varten, sillä toiveita on mielessä. Haluan ainakin pihakeinun vihdoinkin.

Palataan kuitenkin vuoteen 2018. Viime kevät alkoi todella pikkuhiljaa meidän tontilla. Maaliskuulta on vain lumikuvia.

Huhtikuussa lumi alkoi tehdä pälvipaikkoja. Kuten aina ennenkin, ero huhtikuun alun ja lopun välillä on kuitenkin varsin suuri. Kuun puolivälissä jouluruusu kukki täydessä kukassa. Se on niin uskomatonta, kuinka jouluruusun kukat ovat vallan suuria kaikkien pienten sipulikukkien kukintojen vierellä.

Toukokuulla kaikki räjähti kukkimaan. Helle ja kuiva kesä alkoi. Silti toukokuun alussa parhaimmat ja "runsaimmat kuvat saa, kun taipuu maan tasaan.

Kun taas toukokuun loppupuolella ei paljon enää tarvitse kumarrella.

Kesäkuussa kuivuus näkyi haaleampana ja vaisumpana kukintana joillakin kasveilla. Laventelillehan tämä sopii, vaikka kovasti pohdinkin, että ovatkohan hengissä. Jos kukaan miettii, laventelille sopivaa kasvupaikkaa, niin allaolevassa kuvaparissa (otettu ihan kesäkuun alussa) on tähän pikkuinen vihje. Ei toki suositeltava.

Eli laventeli ei kärsi allaan olevasta muurahaispesästä. Näköjään. Kuivan kesän takia jouduin vähän häätämään muurahaisia joistain paikoista. Luulen, että muurahaisille oli oikein sopiva kuiva kesä.

Heinäkuussa käytin osan loppulomastani rippijuhlien järjestämiseen. Siistin puutarhaa ja kotia. Lämpöaalto alkoi kunnolla juuri rippijuhlia ennen. Puutarhasta etsittiin varjoisia kohtia.

Ja jätin mm. voileipäkakuista majoneesit pois.

Esikoisen ripille pääsyssä oli paljon itsellekin merkityksellistä. Kasvua ja elämää tuli mietittyä paljon.

Elokuussa kaikki heinäkuussa tehdyt kanttaukset jne olivat hävinneet näkyvistä ja tuli näkyviin jonkinlainen laiskuus puutarhahommiin.

Syyskuussa puutarha alkoi pikkuhiljaa kääntyä lepoon. Ja sumuinen päivä korosti ulkoisestikin puutarhan jäähyväisiä.

Lokakuussa minulle kuitenkin vielä iski inspiraatio. Ja teinkin aika riemulla vanhaa aluetta uuteen uskoon. Tästä on keväällä mukava jatkaa. Jatkamista riittää kyllä kesällekin. Sillä tämä projekti kytkeytyy mielessäni nyt metrejä joka suuntaan (paitsi naapurin tontille). Kun jotain kohennetaan, pitää vierustakin siistiä. Tiedän ainakin tekeväni taistelua juolavehnää vastaan aika lailla.

Tämän projektin myötä toivon meidän pääoven edustan alueen muuttuvan edustuskelpoisemmaksi, koska tämä alue on lähellä meidän pääoveamme. Tällä hetkellä on ihanaa, että kaikkea voi vielä suunnitella.

Minä en vielä kylvä mitään, mutta voin kuvitella, että joillakin alkaa jo pian ensimmäiset siemenet uppoamaan multiin.

Oikein ihanaa puutarhavuotta 2019!