Lokakuun inspiraatio

Kummallista, että lokakuu tuo mukanaan puutarhainspiraation. Syy ei ole edes puutarhan viimeisten kukkijoiden, vaikka kauniita nämä myrkkyliljat ovatkin. Kuvassa syysmyrkkylilja Waterlily. Kerrottu kaunotar, jonka kukinta näköjään runsastuu vuosien myötä.

Ulkona on ollut kaunista. Tänään olen nauttinut ulkona väreistä. Rusokirsikka pistää nyt parastaan.

Rusokirsikka ei ole ihan keskeisellä paikalla tällä pihalla. Joten toinen rusokirsikka on vakavasti suunnitteilla enemmän etupihan puolelle.

Tänä vuonna minun ei pitänyt missään nimessä tehdä yhtään mitään uutta puutarhassa. Mutta poikkeus tuntuu vahvistavan säännön. Tuleeko teille mieleen sellaisia matalia perennoja, jotka eivät häiriinny, vaikka maa olisi pakkasella välillä paljas? Tarvitsen jonkin perennan paikkaan, josta joskus kolataan lunta talvella. Kyseissä paikassa mm. juolavehnä on viihtynyt ilman ongelmia, mutta nyt voisin jo koettaa jotain perennaa. Kuvassa siis paikka portaiden vierellä herttavuorenkilven vieressä. Ei ole kovin aurinkoinen paikka. Aurinko paistaa enemmän noille vuorenkilville. Herttavuorenkilven päältäkin on usein kolattu, koska en niistä suuremmin pidä. Siitä huolimatta rehottavat joka vuosi. Herttavuorenkilpiä tulen pikkuhiljaa tuosta paikasta riipimään pois. En ole varma vielä, että millä aikataululla. Nyt vuorenkilvet piilottavat alleen pienen kivimuurin.

Tämän uuden innon sai aikaan muutama pionin juurakko, jotka eilen ostin läheisestä saksalaisesta kauppaketjun myymälästä. Sieltä tarttui mukaan neljä juurakkoa: pioni Krinkled White, pioni Mme Emilie Debathene, Pioni Wladyslawa ja pioni Dancing Butterfly. Tänään piti jo hakea multaa ja samalla ostin yhden syyshortensia Wim's Redin puoleen hintaan. Nyt jo mietin myös krookuksia ja tulppaaneja ja mietin, että pitäisikö vähän kurkata muitakin alennusperennoja.

Olen siis tänään aloittanut jo projektin. Ensin kaatui kaikenlaista risukko ja muuta pientä puuta. Ja sitten piti miettiä ja suunnitella ja vähän jo kaivaa. Ja välillä tuijottelin oravaa. Ihmettelin, että miten nuo pikkueläimet osaavatkin väistellä orapihlajan piikkejä.

Tänään taas unohdin tulevan talven, vaikka olenkin hieman potenut etukäteisahdistusta pimeydestä. Aurinko tuli iltapäivällä näkyviin ja toi esiin taas upean väriloiston. Tai sitten olinkin oikeasti kaivanut jotain puutarhaprojektia. Se viritti jo vaikka mitä suunnitelmia myös ensi kevättä ajatellen.

Nyt on mukavaa, kun on jotain, mitä suunnitella.