Kevät

Alkukuukaudesta olin sitä mieltä, että talvi on tullut jäädäkseen. Nyt olen sitä mieltä, että kevät on täällä. Huomenna sää taas muuttuu ja olen jotain toista mieltä. Jouluruusu kukkii ihanasti ja etupihalla on lunta enää ojassa, johon sitä on kasattu muualta.

Työviikon jälkeen olen usein perjantaisin koomassa. Nyt taas aurinko ja lämpö sai aikaiseksi sellaista energiaa, että päivällinen syötiin ulkona (kun kannettiin pöydät ja tuolit pihan lämpimimpään kohtaan). Ekat käsijäätelöt nautittiin myös puutarhassa. Lapsen harrastuskuskailujen ja mullan oston lomassa aloitin kukkapenkkien siivoamisen. Mies aloitti haravoinnin.

Tämä samainen kukkapenkki oli tasan 10 päivää sitten vielä lähes kokonaan lumen peitossa. Kuvista juuri tarkistin.

Eilen kuvailin vastavaloon krookuksia. Taustan vihreys tulee sammaleesta, joka on ihan kukkapenkin vieressä.

Tänään kuvailin toisesta penkistä sinivuokkoja vastavaloon.

Parhaimmillaan näin useamman kimalaisen lentelevän avautuneissa kukissa.

Tältä penkeissäni näyttää usein talven jäljiltä. Kasailen niihin vähän lehtiä aina syksyllä. Sitten keväällä otan osan lehdistä pois. Tätä penkkiä en ole vielä kuopsuttanut. Lisäilen sitten pinnalle vähän multaa tässä vaiheessa vuotta, kun vielä ei katko kaikkia kasveja vahingossa. Alle jätän jonkin verran maatuvia aineksia, lehtiä tai silputtuja perennan varsia. Varovainen silti saa olla.

Tänään olen ilahtunut monta kertaa kaikin aistein keväästä. Kuivuneet ohotanmarunat tuoksuivat ihanalle. Jos huomenna leikkelisin laventelit (ja toivon niiden olevan hengissä) ja pääsen toisten tuoksujen matkaan. Eilen takapihalla oli selvästi enemmän lunta kuin tänään. En olisi uskonut, ellen olisi eilen juuri ottanut kuvaa. Joskus vain kaikki on hienoa.

Muista istuttaa talventähtiä paikkaan, joka sulaa nopeammin.

Väsynyt ja onnellinen.