keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuun lopun maraton

Toukokuun viimeiset hetket. Tänään kajahti myös suvivirsi.

Toukokuu on päätöksessään. Ikävä tulee vähän toukokuutakin. Onneksi kuvia on paljon tallessa. Kaikki eivät tähänkään postaukseen mahdu, mutta silti tämä on pikkasen pitkä. Postaukseksi maraton.

Tänä keväänä rusotuomipihlajoiden kukinta ajoittui eri tavoin kuin usein. Viileys teki sen, että puut kukkivat vähän eri aikaa ja osin saattoi olla vasta yksi oksa kukassa. Usein ne kukkivat täysillä pari päivää ja sen jälkeen valkoiset pilvet ovat ohi.


Juuri nyt meidän puutarhassa on suurin määrä tulppaaneita yhtä aikaa kukassa. On jopa aikaisia, keskiaikaisia ja myöhäisiä. Alla olevassa purppuraiset ovat kahta eri lajia. Matalammat Ronaldoa ja pidemmät Purple Princeä. Ne ovat yllättävän saman sävyiset supussa ollessaan. (Taustan keltainen on keltavuokkoa.)


Ronaldo (etualalla) taitaa kuitenkin jäädä vähän vaaleammaksi. (Tai siis kuitenkin toisinpäin, kuten Saila mainitsi kommenteissa.)


Keltavuokot eivät kasva kukkapenkissä. Sain niiden juuren palasia tädiltäni, jolla kesti aikamoinen tovi perata kukkapenkkiä keltavuokoista. Olen laittanut niitä nurmikolle pariin kohtaan. Keltavuokon vaalea juuri kasvaa lähellä maata. Täti käski laittaa juurenpalaset siten, että osa niistä näkyy maan pinnalle. Ja molemmissa kohtaa keltavuokot ovat sen jälkeen kukkineet. Näiden keltavuokkojen seuraksi olen yrittänyt istuttaa myös kirjopikarililjoja. Paremmin ne pikarililjat ehkä kuitenkin kukkapenkissä viihtyvät.



Tummempaa on sitten toisessa penkissä, jossa alkaa pian tumman ja vaalean liitto täysillä kukkimaan. Yhdessä tumma Paul Scherer ja valkoisesta en enää erota, onko se edellisen vuoden Silver Money vai joku muu, sillä saatoin laittaa tähän penkkiin joitain valkoisia tulppaaneja. Muistiinpanot ovat pikkasen liian hatarat. Ja taustalla oleva keltainen on voikukkaa. Viime vuonna näiden kanssa yhdessä kukki myös morsiusleinikki. Se oli hyvä yhdistelmä.


Kirsikkapuu (vanha hapankirsikka) kukkii tulppaanien kanssa yhtä aikaa.


Toisaalla, rusokirsikan juurella, narsissien kanssa on alkanut kukkia toissa syksyllä istutetut papukaijatulppaanit. Nyt noiden valkoisten (Super Parrot) ja punaisten (Rococo) tulppaanien sekoitus ei saakaan päätäni särkemään. Lemon Strike narsissit olikin hyvä juttu istuttaa noiden seuraksi. Ja noiden tulppaanien papukaijaisuus on kyllä jollain tapaa hieman muuttunut vähemmän papukaijaiseksi.



Vieressä kukkii viime vuotista matalampana, mutta yhä kerrottuna (olihan minulla joitain muitakin kerrottuja tulppuja) kukkivat Abigaile-tulppaanit.


Ja onhan vielä Angeliquekin kerrottu. Tänä vuonna vain jäivät kovin matalaksi kuivuuden takia. Sellaisessa penkissä, jossa kasvaa jo kaikkea vähän liikaakin. Vieressään kuihtumassa oleva hyasintti, jonka lajikenimi on nyt kadonnut. Tai en ole sitä ikinä mihinkään kirjoittanut.


Kukkii meillä muutakin kuin tulppaaneja. Valkoinen koiranhammas oli viime keväänä todella vaisu. Ehkä johtuen pakkasista. Nyt se kukkii sinisten helmililjojen ja lemmikkien kanssa. Uhkaa vähän jäädä muiden kasvien varjoon.


Keltainen koiranhammas jo kukintansa kukkinut. Tämä kuva on otettu viikko sitten.


Myöhäinen kevät näkyy siinä vieläkin, että ei meillä kuun vaihteessa ole useinkaan paras tulppaaniaika. Tässä vaiheessa on usein suurin osa kukista jo kuihtunut ja myöhäisimmät ovat enää jäljellä.

Tervetuloa kesäkuu!

16 kommenttia:

  1. Onpa tosiaan jännästi samanaikaista kukintaa! Ihana tulppaanitykitys. Eikö tuo korkeampi ja punaisempi ole Ronaldo, Purple Princen pitäisi kai olla aika matala ja selvästi violettiin vivahtava? Tai sitten ymmärsin väärin. Joka tapauksessa ihanaa punaisuutta ja punaisten sävyjä yhdessä oranssin ja keltaisen ja valkoisen kanssa. Aah.
    Ei minullakaan kirjopikarit kovin hyvin niittyistutuksessa pärjää, tai kyllä niin, mutta eivät lisäänny. Mutta kun ajattelin sitä, että ovat kosteilta niityiltä kotoisin... nyt niitä on kukkapenkissäkin, jospa siitä runsastuisivat laajoiksi kasvustoiksi.
    Ihanaa, kun kirsikoiden ja tuomipihlajien kukinta kestää pitkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat Saila olla oikeassa. Kävin myös äsken tiirailemassa ikkunasta ja ehkä ne ovatkin juuri kuten mainitsit. Täytynee tehdä pieni muokkaus.

      Nyt on oikea tulppuräjähdys käynnissä, kun on toisaalta ollut aurinkoa ja hitusen lämpöä, mutta yöllä taas viileitä ilmoja. Kukintaa on nyt aika upeasti.

      Poista
  2. Upeita tulppaaneja. Angeliquet jäävät minullakin helposti mataliksi ja papukaijat taantuvat muotonsa puolesta, terälehtien reunat suoristuu tai jotain sellaista tapahtuu. Minulle on ilmestynyt luumulehtoon kirjopikarilijoja ilmeisesti siemenestä jonkun kasvin mukana. Voisin luulla istuttaneeni niitä mutta paikka on sellainen mihin en ole istuttanut mitään. En ole yhtään pahoillani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kirjopikarililja teki sinulle mukavan yllätyksen. Oikein mieluinen yllätys.

      Papukaijat ovat nyt paljon suorempia reunoistaan, ellei tietäisi, voisi luulla niitä muuksi kuin papukaijoiksi.

      Poista
  3. Ihana maraton jaksoin sen ihan hyvin se ei ollut edes pitkä. Olisin katsellut vielä lisääkin. Minulla kun ei ole itsellä tulppaaneja. Ja kaikilla on vielä nimetkn. Minä olen huono pitämään kirjaa. Ehkä pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ollut liian pitkä. Kuvia olisi lisääkin, niiden valkkaaminen vain tuntuu tähän aikaan vuodesta vievän välillä liikaa aikaa.
      Tulppaanit ovat pitkään olleet lempikukkiani, nykyisin niillä on kilpailijoita. Pidän jonkin verran kirjaa tulppaaneista, sillä joskus haluan ostaa lisää jotain tiettyä.

      Poista
  4. Olen oillut iankaikkinen narskuihminen, mutta kyllä nuo tulputkin ovat upeita ja sinulla niitä on ihan mahdottomasti - siis kauniita kertakaikkiaan! Meillä kirjopikarililjoja on niin niityllä kuin kukkapenkissä, kukkapenkissä runsautuminen on ollut aktiivisempaa kun kilpailijoita ei ole paljoa. Niitylle niitä kuitenkin lisään, ovat sinnekin sopivia.

    Kaunista kesäkuuta Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pääsee tulppaanit kasvamaan melko rauhassa. Juuri nyt tuntuu, että vihdoin on tarpeeksi tulppuja, paitsi parissa penkissä. Narsisseihin olen alkanut itse vasta pikkuhiljaa ihastua. Niitäkin on niin monia eri lajeja.

      Poista
  5. Niin kaunista. Niitä on runsaasti, se vielä tekee näystä hienomman. Ihastuttavia väriyhdistelmiä olet onnistunut luomaan! Tiedätkö en saanut sitä koirulinhammasta kukkimaan minkä voitin silloin sinun arvonnastasi :( Meillä on varmaan sille huono maa. Suunnittelen jo täällä innoissani syksyn kylvöjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, että koiranhammas ei selvinnyt. Lieneekö vuoden 2016 pakkaset syynä. Minulla 2/5 selvisi aina yhdestä lajista.

      Väriyhdistelmiä mietin tulppaanien kohdalla ja saatan etsiäkin juuri jotain tietyn tyyppistä. Aina ne eivät onnistu. Perennojen kanssa väriyhdistelmien luominen on haastavampaa, kun kukinta-aikataulut eivät aina mene niin kuin luulee. Runsautta tulee siitä, kun aina pelkään seuraavan talven tappavan kaikki tai lähes kaikki tulput. Vuosien varrella sitten runsaus lisääntyy.

      Uskon, että sinulla on taas hienot syyskylvöt.

      Poista
  6. Oi miten kauniita tulppaanirykelmiä, on ne vaan niin ihania, ja vielä kauniin kirsikan juurella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne ihania. Siksi niitä joka syksy haluaa istuttaa.

      Poista
  7. Upea tulppaanien ilotulitus!!!! On tästä viileästä keväästä ollut hyötyäkin, koska sipulikukkien kukinta on kestänyt paljon pidempään kuin tavallisina keväinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipulikukkien kausi kestää nyt kauan. Ja on samalla taas myös jotain kesäistäkin. Tulppaanit nyt iloittelevat urakalla.

      Poista
  8. Upeita tulppaaneja! Kyllä se syksyn istutusurakka palkitaan näin keväisin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn istutukset ovat nyt kukassa. Tulppaanit ovat ihania.

      Poista