keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Luukku 14

Geraniumien suku on laaja. Olen keräillyt vähän vahingossa kurjenpolvia omaan puutarhaan. Olen ostanut niitä vähän kuin sikaa säkissä. En ole tajunnut katsoa kasvukorkeuksiakaan. Onneksi osa on löytänyt ihan vahingossa oikeita paikkoja. Joitain yksilöitä täytyy tosin joskus siirtää ja joitain yksilöitä on joskus luonto vähän kurittanut.

Ihan ensimmäiseksi aloitti viime vuonna matalat lajikkeet, joista Geranium Max Frei on matala tiivis puskamainen. Tehnyt toisen tai kolmen vuoden jälkeen muutamia siementaimiakin. Se aloittaa parilla kukalla, kukkii jossain vaiheessa koko pienen "puskansa" mitalta ja tekee satunnaisia kukkia myös syksyllä. Kuvassa taustalla Ohotanmarunaa ja sen taustalla nyppykurjenpolvea. Kuva kesäkuun 2016 alusta.


Tämän jälkeen melkein heti aloitti joku todennäköisesti nyppykurjenpolvi. Lehdet samettisemman tuntuiset, korkeampi kuin äskeinen. Kasvaa väljän puskamaisesti. Kuvattu yhdessä morsiusleinikin kanssa.


Vaaleanpunainen lajike (nimi jossain hyvässä tallessa) hakee vielä paikkaansa. On melko matala ja kasvaa rennosti. Ohessa lehtolaukkojen kanssa.



Kirkkaamman aniliini ja korkea ja rento Geranium Patricia voi retkahtaa helposti maata myöten, ellei se ota jostain kasveista tukea.


Nyppykurjenpolvi, jossa on erittäin samettiset lehdet ja on aika tiivis puskamainen kasvi, kasvaa minulla parissa eri kohdassa. Osa sen kukista on tosi matalalla, kuten tässä pienen neilikan rinnalla.


Osa sen kukista on jo useamman kymmenen sentin korkeudella.


Mutta se ei pituudellaan mahda mitään Geranium Orionille, joka kasvaa väljän rennosti. Ilman tukea se vaatii laajaan alueen ympärilleen, kasvaa retkottaa pitkin maata. Minulla se kasvaa kärhötuen keskellä, joten parhaimmillaan korkeimmat kukat ovat reippaasti yli metrissä.


Valkoinen lajike Alba kärsi selvästi viime talvesta. Se oli hyvin vaatimaton kukinnaltaan viime kesänä, mutta joinakin kesänä on ollut kesäkuussa upea ilmestys. Se jää aika matalaksi. Kuvassa etualalla Greanium Alba heinäkuulta 2015.  


Kurjenpolvia on minulla vielä ainakin yksi uusi, jonka kukintaa en ole vielä nähnyt. Toivottavasti se selviää tämän talven.

4 kommenttia:

  1. Olen jotenkin kiintynyt kurjenpolviin ja niitä on tullut kerättyä puutarhaan. Viime vuonna tuli nyppykurjenpolvi ja kyläkurjenpolvi mukaan joukkoon. Kaikki ovat ihastuttavia, paitsi tuoksukurjenpolvi, joka leviää liian aggressiivisesti ja sen tuoksu on minusta liian voimakas, vältän koskemasta kasviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjenpolvet ovat tärkeitä omassakin puutarhassa.
      Minulla on yksi inhokkikurjenpolvi, jonka unohdin esitellä. Pahalta haiseva peittokurjenpolvi.

      Poista
  2. Kiva kurjenpolvipostaus! Minulla on puskamaisia kurjenpolvia reunustamassa penkkejä, mutta olisi kiva kokeilla myös jotain hieman rennommin kasvavaa hujoppia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi kurjenpolvitaimi voi olla seuraavana vuonna jo laaja kasvusto. Tilaa ne voivat viedä. Jos kasvavat liian muhkeiksi, niitä voi jakaa aika reilulla kädellä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan.

      Poista