sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Luukku 11

Kesäkuun alussa huojuu jo tuulessa herkkiksiä. Kuten akileijat.


Ja lehtosinilatvat.


Kirjoitin eräänä vuonna blogissani, että haluaisin saada lehtosinilatvaa. Sain pian viestin tädiltäni, että täältä saisit.

Olen joskus miettinyt omaa puutarhahistoriaani, jolla on mielestäni hyvin lyhyet jäljet. En ole mielestäni juuri lapsena ollut kiinnostunut kasveista. Saatikka tunnistanut niitä.

Minulla on kuitenkin kolme tätiä, kaikki harrastavat puutarhahoitoa. Ja viime aikoina olen muistanut, miltä mummo näytti, kun kitki puutarhaa. Minä kitken aika lailla samassa asennossa. Pylly pystyssä, kun kyykyssäkään ei pysty kauan olemaan. (Voitte kuvitella mielessänne, tästä ei ole kuvamateriaalia.)

6 kommenttia:

  1. Kiva joulukalenteripostaus. Ihana on tuo lehtosinilatva. Hyvää kolmatta adventtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehtosinilatva on minusta ihanan värinen ja oloinen kasvi. Sille voisi myös virittää tukea, että pysyy paremmin ryhdissä.

      Poista
  2. Myöhännäisherännäisyys voi olla vastareaktio :) ! Miksen saa viihtymään tuota lehtosinilatvaa, nyyh...kerro. Pebatsutyyli onkin se ainoa oikea kitkemistyyli. Ihanaista joulunodotusta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla lehtosinilatva on puolivarjossa. En oikein osaa sanoa muuta sen viihtymiseen.

      Kiitos! Joulun odotusta täällä on, tosin pikkasen muuttuneissa olosuhteissa. Liukastuin pari päivää sitten, joten tässä nyt pitää tunnustella, mitä kaikkea pystyy ja ei pysty tekemään.

      Poista
  3. En minäkään lapsena tai nuorena ollut kiinnostunut puutarhan hoidosta, pakollinen mansikkamaan kitkeminen oli pakkopullaa. Jotenkin siihen on nyt vaan hurahtanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin mukava hurahdus. Ja onneksi voi kaikkeen hurahtaa.

      Poista