torstai 1. joulukuuta 2016

Luukku 1

Olen viettänyt hiljaiseloa blogistaniassa. Tähän on ollut syynä blogien ulkopuolinen elämä, joka on ollut hyvin täynnä asioita. Ajatusta ja aikaa on blogin ja puutarhan suhteen on ollut suhteellisen niukasti.

Kuitenkin huomasin taas, kuinka pidän kirjoittamisesta. Ja toisten blogien lukemisesta (vaikka en ole viime aikoina sitäkään juuri ehtinyt). Ja pidän valtavasti kasveista. Varsinkin niistä, jotka kasvavat puutarhassa. Leikkokukat ovat ihan jees. Sisäkasvit ovat ihan ok (paitsi saan ne hengiltä). Mutta puutarhan kasvit ovat suurenmoisia. Ja varsinkin perennat ja monivuotiset sipulikasvit. Niiden ilmestymistä odottaa ja jännittää joka kevät ihan kuin lapsena joulua.

Tämä kuva on kuvattu 27.3.2016. 


Joulun jälkeisestä arkipäivästä laskien saattaa siis olla vain kolme kuukautta lumikelloihin.

Tämän blogin pitäjä saattaa minä hetkenä hyvänsä lakata jatkamasta luukkujen julkaisemista vetoamalla kiireeseen tai laiskuuteen.



8 kommenttia:

  1. Mitä, onko jollain blogin ulkopuolista elämää? Vitsi, vitsi. Tietenkin on, eikä aina millään ehdi sen enempää lukea kuin kommentoidakaan.
    Pelästyin jo, että sinulla puutarha on ottanut varaslähdön ja laittanut lumikellot kukkimaan. Yksi hujaus vain, ja pääsemme taas vahtimaan kukin omia lumesta paljastuvia kätköjämme. Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikin hienoa, että joulukuussa jo kukkisi lumikellot. Kyllä tämä talvi menee nopeasti. Ihan varmasti.

      Poista
  2. Lohduttava ajatus :) vaikka täällä kyllä lunta riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa Pohjois-Karjalassa aina olla lunta vielä maaliskuun lopulla.

      Poista
  3. Kiitos! Tämä oikeasti piristi, eihän tuohon ole enää kuin pieni hetki.

    VastaaPoista
  4. Lohdullista! Joulun jälkeen alkaa innokas kevään odotus.

    VastaaPoista