Vuosi 2014

Vuosi 2014 on nyt jotenkin kuvamuodossa. Joskus ei muuten muista jälkikäteen asioita, ellei niitä laita ylös. Toisaalta paljon jää aina pois näistä tiivistelmistä.

Tammikuussa 2014

odoteltiin talven vihdoin alkavan, kun lunta ei näkynyt.

Kuvasin mm. esikon lehtiä pihalla ja suppilovahveroita metsässä.

Lumi tuli vihdoin, mutta sitä ei tullut kovin paljon.

Helmikuussa

Lapsi sai tehtyä sentään pari lumijuttua mummilassa. Kuvassa Mario. (Tiedättehän SuperMario-pelin?)

Ja pari talventörröttäjää.

Maaliskuussa oli hivenen vielä lunta. Todella vähän verrattuna moniin muihin vuosiin.

Ja sieltä lumen seasta näin pilkottavan tämän pihan ensimmäisen lumikellon, jotka istutettiin syksyllä 2012 ja vuonna 2013 näistä tuli esiin vain lehtiä. Jihuu!

Ja meidän pihalla maaliskuun lopussa krookuksia. Olin hyvin hämmentynyt ja iloinen.

Huhtikuussa

alkoi rakentaminen puiden kaatamisella. Puupinot lisääntyivät vauhdilla, kun oli isoisiä apuna.

Jo huhtikuussa kukkivat sinivuokot pihalla.

Ja huhtikuun lopulla ekat tulppaanitkin. Ihmeellisen aikainen kevät tällä tontilla.

Toukokuussa

sipulikukat loistivat. Kuvassa niiden ilotulituksen alkusoittoa.

 Toukokuussa juhli kaksi perheenjäsentä ja juhlan aikoihin on meillä usein aina pari puuta kukassa.

Samoihin aikoihin oli myös aikamoinen  helleaalto. Ja minäkin heitin talviturkkini toukokuussa. Toukokuun lopulla taisi olla lähes 30 astetta parina päivänä ja olin innoissani. Toisaalta vähän suruissani, että kasvu pyrähtää niin nopeasti ohi.

Kesäkuu

Alkoi lämpinänä, mutta

ennen lomaani alkoi takatalvi. Tai siltä se ainakin tuntui. Ja kasvu ei tosiaan pyrähtänytkään. Kaikki tekeminen piti ajoittaa sadekuurojen lomaan. Tai siihen harvinaiseen päivään, kun ei satanut paljon vettä. Ennen juhannusta tuli räntää ja siitähän ei tomaatit ja pavut pitäneet. Kylmä sää tosin piti minut liikkeessä ja sain aikaiseksi uusia istutuksia enemmän kuin useina vuosina kesäkuussa.
Kuva Huovilan puistosta Kärkölästä sadekuurojen välissä.

Kauan odotettu Avoimet Puutarhat tapahtuma oli kesäkuun lopulla. Satoi vettä lähes koko päivän. Vain ensimmäisessä pihassa ehdin olla 5 minuttia ilman sadetta. Kuva Mörököllien kauniista pihasta puistosta. Sielläkin satoi vettä ja oli satanut koko päivän.

Heinäkuussa

lomani jatkui, vihdoin lämpimissä säissä. Ja pihani pionitkin alkoivat kukkia. Alkukesänä oli iskenyt pionihimo ja niiden määrä on nyt tuplattu tai triplattu.

Helle + Loma on sellainen yhdistelmä, että puutarhan hoito ei kiinnosta enää tippakaan, vaan silloin etsimme vilvoitusta vedestä. Omalla pihalla ei ole allasta, joten on uitu vesipuistossa ja

järvissä kodin lähellä ja sukulaisten mökillä.

Elokuussa

juhlittiin puolivalmiissa autotallissa. Tämä kuva muistuttaa siitä, että meillä meni oikeastaan koko kesä autotallityömaan ehdoilla. Minä en sitä rakentanut, mutta olin tiivisti jälkikasvuni käytettävissä ja hoidin niitä muita kodin töitä, jotka eivät ikinä lopu.

Onneksi elokuussa oli vielä näyttävääkin kukintaa. Sillä minulta taitaa loppusyksyn näyttävät kukinnat puuttua.

Elokuussa tartuin taas lapioonkin ilmojen muututtua vähän viileämmiksi. Nyt mentiin vähän suunnitelmien mukaan ja vähän asia muotoitui siinä tehdessä. Kuten usein tuppaa minulle käymään. Samalla oli alkanut jo arki, joka tarkoitti myös kuopuksen kouluun lähtöä ja minun lyhyempää työaikaa. Luulin vielä silloin, että lyhyempi työaika tarkoittaa myös jotain aikaa omiin harrastuksiin. No, ei tarkoittanut.

Syyskuussa

Olin jo hyvin epätoivoinen niin sanotun tomaattisadon kypsymisen suhteen. Se kylmä kesäkuu verotti kyllä tomaattien kasvukautta (ilman kasvihuonetta).

Keijunmekko ja muut syyskukkijat ilahduttivat.

Ja taas syksyllä on kiva poiketa retkille metsiin tai järvien rannoille vähän muihin maisemiin.

Lokakuussa

kukkijat ovat niin vähissä, että niitä muutamaa pitää kuvata useamman kerran.

Suuremmat kokonaisuudet alkavat olla niitä, joista tulee iloa.

Poikkesimme myös Itämeren aalloille, vähän poikkeuksena arkeen. Tukholmassa kesä ja syksy jatkuu pidempään, mutta kaikki kukkakuvat sieltä olivat niin vauhdikkaita, ettei niistä saa selvää.

Marraskuussa

tulikin sellainen lumisade, ettei moista ollut koko edellisenä talvena.

Leluja laitettiin pois ja takaisin. Sen mukaan oliko lumia vai ei. Löytyyköhän jotain leluja vielä keväällä lumen alta..

Marraskuussa lasten koulujen myyjäisiin valmistautuminen oli kovassa käynnissä ja pihahommat eivät juuri kiinnostaneet. Yhtään. (Kuvassa hyvin pieni osa minun kätteni jälkiäni.)

Joulukuussa

lasten lelujen keräämisen yhteydessä häiritsin neitoperhosta, joka raukka oli ihan kohmeinen, mutta elävä.

Lunta oli toisaalla pihalla aika lailla. Sen jälkeen joulukuussa satoi lunta, joka suli pois. Ja satoi ja suli. Jouluna onneksi oli lunta.

Meidän jouluun kuuluu joulukuusi, pientä vapaata ja vaihtelevia perinteitä. Oli kummaa, kun jouluna jopa paistoi aurinko, kun muuten loppusyksy ja alkutalvi olivat niin pimeitä.

Vuosi 2015 on jo alkanut. Tänään haettu esikoiselle vuosien tauon jälkeen lääkekuuri korvatulehdukseen. Tällä hetkellä puutarha-asiat eivät juuri kiinnosta. Puikot ovat käsissä ja lankoja on kasa vieressä. Kirjastosta lainailta matkakirjoja, romaaneja ja villasukkakirjoja.

Puutarha ja piha vaatii kesänä 2015 rakenteiden tekemistä viime vuoden autotalliurakan jäljiltä ja se ei kiinnostaisi sitten millään. Kuulostaa turhan vaivalloiselta. Toivon auringon herättävän tekemisen innon keväällä. Joohan?