Tuhkaa ja juuria

Kevättä on paljon ilmassa. Aika paljonkin ilmassa. Ja aika vähän maassa. Jotta en ihan alkaisi ripottelemaan tuhkaa päälleni ja repimään hiuksiani tässä kevään odottelun tuskassani, kävin tänään ripottelemassa tuhkat hankeen. Ainakin muutamien neliöiden alalle. Ja tietenkin niihin kohtiin, joista odotan kevätkukkijoita. Aiemmin viikolla teimme lapsen kanssa polkuja lumeen. Jotta ei olisi saappaat täynnä lunta, jos takapihalla aikoo käydä.

Olen nähnyt kuvia, että ykkösvyöhykkeellä on jo piippoja. Ainakin Rikkaruohoelämää ja Pikkuinen puutarha on näistä raportoinut. Täällä kakkosvyöhykkeellä kestää lumien sulamisessa kyllä aika kauan. Ainakin meidän takapihalla. 

Otin jonkin aikaa sitten pistokkaita muutamista pelargoneista. Pistin ne lasiin. Mitään ei tapahtunut. Jossain vaiheessa nappasin vielä vähän niistä vartta pois, että leikkauskohta olisi vähän paremmassa kohtaa juurtumisen kannalta. Tänään sitten auringonvalo osui hyvin lasiin ja näin ihmeekseni kasvaneet juuret. Olin nimittäin jo laittamassa niitä kompostoriin. Nyt laitoinkin pistokkaat multiin.

Myös vahingossa katkennut latva kelloköynnöksestä kasvatti lasissa uudet juuret. Tosin vahingossa imuroitu tomaatin taimi ei kyllä herännyt enää henkiin. Toki se on siellä imurin sisällä, en sentään kaivannut pois pölypussista. Onneksi tomaatin taimia on useampia varalla. Seuraavaksi olen multien siivoilun kanssa varovaisempi.

Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa! Huhtikuu ja lumien sulaminen on ihan pian täällä.

Maaliskuun tuskaa

Joka vuosi maaliskuussa tapahtuu sama asia. Alan puhua itseäni pussiin. Välillä olen ihan varma, että maaliskuu saa ihan rauhassa olla talvikuukausi. Puhun siitä, kuinka maaliskuun kuuluukin olla vielä kylmä. Pakkasia on joka maaliskuussa. Lumi myös kuuluu maaliskuuhun, joskus sitä on enemmän, joskus vähemmän.

Pian kuitenkin olen ihan tuskissani, kun tulee taas kylmempi sää tai lisää lunta. Koen niissä tilanteissa olevan ihan oikeutettua valittaa jäätyneistä varpaista, lumitöistä tai ylipäätään talven jatkumisesta.

Entäs sitten lämpötilojen vaihtelu. On ihanaa, kun lumi alkaa sulaa, mutta sitä väistämättä seuraava pakkasen puraisu tekee taas joka paikasta liukasta. Ja sitten ärsyttää, että tuli edes nollasäätä, sillä olisi nyt pakkanen kunnolla sinne huhtikuuhun asti, jotta ei tarvitsisi liukastella.

Maaliskuu tuntuu ihan kuin jatkuvilta PMS-oireilta.

Ehkä alan vain hokea, että seuraava kuukausi on huhtikuu ja se kevät kyllä tulee. Vaikka joka toinen minuutti ensin. Jos sen sitten jopa muistaisi.

Kuvat heinäkuulta 2017: sinivaleunikko, sormustinkukka, törmäkukka, Lollypop-liljat ja pioni sekä ruukussa jokin tumma apila.

Kesäinen reissu Verlaan

Heinäkuussa on Verlassa vuosittain Verlan päivä. Viime vuonna mentiin käymään sattumalta Verlaan juuri silloin Verlan päivänä, jolloin museokierrokset olivat ilmaisia. Päivä muistaakseni on 18.7. joka vuosi.

Ennen tehtiin kauniita tehtaitakin.

Ei ihan tuore rakennus.

Kaunis ympäristö. Tuolta valkoisesta ovesta pääsi maksamaan museokierroksen / museokauppaan.

Verla on siis vanha paperitehdas ja Verlan sivuilta voi asiasta lukea paljonkin. Kierroksella oppi kyllä paljon tehtaan toiminnasta. Ja täytyy sanoa, että nykyisin vastaavia työoloja ei pidettäisi kovin inhimillisinä. Oli selkeästi vaarallisia paikkoja olla töissä, mutta useimmissa töissä oli kuitenkin jotain riskiä terveydelle, vähintään yksitoikkoista työtä kropalle.

Verlan paperitehdas teki kyllä kaiken omalla tontilla. Raiteet vievät suoraan tehtaaseen, puukuorma onkin nykyisin enää koristeena.

Ja patruunan talon ympärillä oli puutarhaa.

Oli pioneja kukassa.

Ja muutakin.

Kauniit daaliat taustanaan maalausta kaipaavat portaat patruunan taloon.

Verlassa käyminen oli meidän perheen aikuisten mielessä ollut jo kauan. Juniori ei millään voinut ymmärtää, miksi häntä raahataan vanhasta tehdasta katsomaan. Oli todella äreitä vastalauseita. Ei auttaneet korupuheet Unescon maailmaperintökohteesta. Perillä oli onneksi Verlan päivän kunniaksi mahdollisuuksia valita jäätelön tai lettujen välillä, joka auttoi lasta ärtymyksessä. Museokierroksen jälkeen lapsi kyllä totesi, että ei ollut ihan niin tylsää kuin kuvitteli.