Olen viime aikoina miettinyt taimipurkkien keskellä, että mikä ihme tähän esikasvatukseen oikein ajaa. Sattumoisin
Kanatarhassa asiaa on pohdittu myös ja siellä syyt ovat selvät.
Tänä vuonna yritän saada muutamia kesäkukkia esikasvatettua enemmän kuin viime vuonna. Siinä syy on taloudellinen. Tulee halvemmaksi ja saa myös läpi kesän jotain kukkaloistoa, kun noiden perennoiden hankinta ja suunnittelu on vähän hitaampaa.
Basilika on hyvää, joten sitä haluan esikasvattaa tästä syystä. Joka vuosi kuitenkin myös sen kukinta meinaa yllättää ja se, että lehtokotilotkin pitävät basilikasta.
Tomaatteja kasvatan nyt kolmatta vuotta. Pidän tomaateista, mutta pihamme (ilman virallista kasvihuonetta) ei todellekaan ole paras mahdollinen paikka tomaattien kasvattamiseen. Pihamme on paljon varjoisampi kuin naapureiden pihat ja sato tulee olemaan satunnainen ja myös ne tietyt kotilot välillä pilaavat myös kypsät tomaatit. Niitä pitää kastella ja hoivata ja tomaattien suhteen on omavaraista kuitenkin vain pari kuukautta. En tajua siis, miksi näen kamalan vaivan sen vuoksi. KAsvatan tomaatin alkuja (ja muitakin) ilman kasvivaloa ahtaissa tiloissa. Lähellä ovea, josta tulee vähän väliä vetoa. Silti on tomaatteja kypsynyt, mutta .. ei millään samoissa mittakaavoissa kuin kasvivaloilla sekä kasvihuoneella.
Minun "kasvihuoneeni" on aika pieni. Sinne ei montaa tomaatin tainta mahdu. Ja eivät myöskään saa kasvaa kovin korkeaksi, sillä kattolasit tulevat muuten vastaan. Tämän vuoksi tomaatteja on myös terassilla, jonne ei mahdu kuin pari kesäkukkaa.
Nyt myös erehdyin ostamaan yhden chilin taimen ja yhden paprikan taimen. En tajua minne ne mahdutan. En tajua, miksi ostin paprikan. Minulla on näet paprika-allergia, jonka vuoksi ei tuo chilikään mitenkään täydellisen sopiva syötävä minulle ole. Toki tässä vaiheessa vuotta ne taimet sai halvalla.
Kai se kasvun ihme on vain koettava. Ja luulla olevansa edes yhden päivän omavarainen.
Mikä teitä muita ajaa esikasvatukseen?
