Vapaapäivä

Totaallisen vapaalta tuntuva vapaapäivä. Ei voi haravoida, ei istuttaa sipuleita. To Do-listaa ei voi lyhentää. Ja tuntuupa kivalta. Vapauttaa päivätorkuille ja metsälenkille ja ruoanlaitolle ja leffalle jne. Ainakin kolmena viikonloppua olen putkeen tehnyt uunijuureksia tällä ohjeella. Ei kyllästytä kyllä vielä.

Pihalla ei juuri väriä löydy enää kukista.

Onneksi vähän muuta väriä löytyy. En taida palloja uskaltaa jättää koko talveksi ulos, etteivät kärsi.

Tarkastin metsässä, että suppilovahveroita vielä löytyy, käyn ne poimimassa sitten, kun eivät ole jäässä. Sienikausi jatkuu ainakin hetken.

Kärpässienet tosin muuttavat jo väriään ja niitä en tietenkään poimi.

Rentoa sunnuntaita!

Ensiräntä

Onneksi olen huomannut keijunmekon ihanuuden ja siksi sitä täällä hehkutan usein. Vaikka ulkona ei ole pakkasta, on siellä räntää.

Keiju mekkoineen ehkä palelee, mutta porskuttaa vielä vihreänä ja lilana.

Hevoskastanja joutui yllättäen (taas) riisumaan osan lehdistään vihreinä. Ja kappas, tuli lintulauta näkyviin muistuttamaan seuraavasta tärkeästä puuhasta. Jyvien ostamisesta.

Pikkasen kyllä huolestuttaa, kun osa sipuleista on yhä pusseissa, eikä maassa. Luotan, että kohta taas on mustaa.

Viime aikoina on ollut hieman hoppu, joten palaan koneen ja muiden blogien äärelle paremmalla ajalla. Ja muistutan teitä muita siitä, että räntä ja puuskittainen tuuli voi katkaista aurinkovarjon, joka on epähuomiossa jätetty pihalle auki.

Meillä ei siis ole käynyt mikään pyöreä esine tekemässä tuota pyöreää efektiä. Ihan oma moka.

Mukavaa viikonloppua kaikesta valkoisuudesta huolimatta!

Mielessä on monta projektia

Näköjään mieli ehtii laukata koko ajan uusiin puutarhaprojekteihin, vaikka entisetkin ovat kesken tai toteuttamatta kokonaan.

Meillä etupihalla on kaksi ihan erilaista tunnelmaa ihan vierekkäin (kukaan muu ei ehkä niitä tunnelmia tajua kuin minä). Pihan paahteisin kohta kesäisin. Multasäkkien vieressä pieni alue, johon aurinko paistaa hyvin lämpimästi puolesta päivästä iltaan kesäisin. Muutama metrin päästä kuumimmasta paikasta alkaakin pihan yksi varjoisimmista alueista.

Kun paikkaa lähestyy takapihalta päin ja katselee tielle päin toisesta kohtaa pihaa näkyy ajoittain valoa ja varjoja. Mutta keskikesällä puiden lehdet varjostavat tehokkaammin. Pienellä alueella lehtikuusi, hevoskastanja (joka menetti osan pituudestaan koivun kaadon yhteydessä, lähellä tietä tuomassa keskipäivän paahteelta varjoa tammi, vaahtera ja niiden väliin tungettu hopeapaju ja sen kaveri vaahteran toisella puolella. Siellä on myös pieni kääpiömänty ja pari angervopuskaa. Kaikki vähän sikin sokin. Mutta paikassa on välillä tuon ensimmäisen kuvan tunnelmaa.

Lehtikuusen juurella viihtyvät karviaispuskat.

Ja hoitamattomana tässä ei kasva ruoho (ellei rikkaruohoja lasketa), eikä ole kaunis sammalkaan. Sienet viihtyvät.

Koska alueen toisella puolella on toinen pihaamme tuleva tie, on talvisin tärkeää, että tien vieressä (ei kuvassa) ei ole istutuksia, kun noita lumitöitä (anteeksi, mainitsin ruman sanan) on joskus hirveän paljon. Ja osa pihamaasta on ajoittain (esim. juhlien aikana) varaparkkipaikkoina. Kuitenkin tätä varjoisaa etupihaa olen kuvaillut nyt useana eri vuodenaikana eri kohdista, eri aikoina. Jotenkin talomme ja tien väliin etupihalle sopisi isojen puiden takia (ai niin, naapurin puolelta myös iso kuusi ja pari muuta puuta varjostavat tuota paikkaa) jotain metsäpuutarhamaista. Ei tarvitsisi ajella ruohonleikkurilla kahta törröttävää kortta sieltä täältä ja pysyisi alue jotenkin helpompana hoitaa. Mutta samalla alue saisi kaunistua. Ja muuttua sellaiseksi, että siellä voisi vaikka vähän hengailla.

Etupiha on kuiva, kun takapiha välillä on pelkkää märkää mutavelliä. Etupihalla on luultavasti paikoin myös kallio aika lähellä.

Olen siis alkanut sillä silmällä katsella havuja, atslea/alppiruusuistutuksia. Monilla pihoilla tässä naapurustussa kasvaa vanhoja alppiruusuja. Mutta suunnittelu on nyt aika vaikeaa, sillä jo olemassaolevat puut haluaisin säilyttää, kulkuväylistä ei ole mitään hajua ja istutuksistakaan ei vielä mitään mielipidettä.

Tätä miettiessä taitaa vielä mennä pari talvea. Hyviä kasviehdotuksia otetaan vastaan varjoon, kuivaan ja metsäiseen maapohjaan. Mutta ei mitään pientä eikä hentoa alkuun, vaan jotain rakennetta ensin. Ehkä.

Jos puutarhan hoitaminen sujuisi ajatuksen tasolla, olisi jo paljon tapahtunut ympäri pihaa. Nyt ei ole.