Naistenpäivän pilkistäjiä

Oikein hyvää naistenpäivää!

Tänään aurinko pilkisti räntäsateen jälkeen. Kuvassa tuulessa ilma tuntui kyllä ihan talviselta, vaikka kukkapenkeissä tapahtuu.

Etupihalla on penkki, joka alkaa pikkuhiljaa saada enemmän aurinkoa (siis silloin, kun sellainen valoilmiö näkyy). Tässä penkissä alkaa jo nyt tapahtua, viime vuonna kesti kauan, kun penkin päälle oli kasautunut lunta vähän muualtakin.

Myös ikkunan alla (nykyisin ei olisi suositeltavaa perustaa kukkapenkkiä niin lähelle) alkaa lämpö tehdä jotain. Tulppaaneja nousee maaliskuuta uhmaten. Seuranaan ehkä helmililjojen alkuja.

Ja ensimmäinen väriläikkä, rohkea scilla. Saas nähdä, onko uhkarohkeaa sukua.

Sinivuokkojen lehdet ovat olleet lähes paljaana koko talven. Nämä yksilöt tosin ovat siihen kai tottuneet.

Osassa pihassa on lunta ja jäätä. Jossain kohtaa piha on löllöä.

Keväältä tuntuu, kun katsoo kukkapenkkeihin.

Vaihtelua torstaihin

Ostimme tämän talomme lähes tasan 10 vuotta sitten leskeksi jääneeltä rouvalta, joka oli talon rakentanut puolisonsa kanssa 40 vuotta aiemmin. Rouva kyllästyi ja väsyi talon tuomiin velvollisuuksiin, kun ikääkin alkoi olla.

Pihalle hän oli vuosien varrella istuttanut monia puita ja pensaita. Säästeliäänä osan kasvattanut itse ihan siemenestä. Kuten kuvassa olevan tuomipihlajan. (kuvassa tosin oksa vain siitä)

Myös scilloja, helmililjoja, narsisseja ja pari tulppania on elänyt tässä pihassa rouvan jäljiltä. Kuten kuvassa olevat kukat.

Tänään oli rouvan ja meidän hämmästys suuri, kun rouva oli lähtenyt kotoaan iltakävelylle ja sillä aikaa joku perhe oli ehtinyt asuttaa hänen kotinsa ja ehtinyt remontoidakin sisätiloja. Rouva eli vuotta 2003 ja ajatteli Koiviston olevan presidenttinä. Onneksi nykyään on vanhemmillakin ihmisillä kännykät mukana, joten saimme yhteyden hänen poikaansa, joka oli jo äitiään etsinyt.

Nyt tiedämme kenelle soittaa, jos lähiaikoina tulee kiistaa talon omistajuudesta.

Surullista nähdä toisen hämmästys, kun vähintään 10 vuotta on unohtunut välistä. Diagnoosia ei varmasti kauan tarvitse hakea.

Talo ja piha elää omaa elämäänsä ja on olleet merkityksellisiä ainakin kahdelle perheelle.

Kevätkuukausi

Olen ollut pitkään hiljaa blogin puolella. Onneksi moni muu kirjoittaa, kiva silti käydä lukemassa, vaikka kommentointi olisikin ihan satunnaista.

Oma hiljaisuus alkaa ehkä tästä loppua pian, sillä siemenpusseja on alkanut ilmestyä kotiin. Samoin multaa. Ja erinäisiä maitotuoteastioitakin tulee taas pestyä ja laitettua sivuun, kun näyttävät niin hyviltä istutuspurkeilta. Tosi monta hyvää suunnitelmaa on jo syntynyt, mutta samalla vähän realiteetit voivat karsia jotain. Meillä tulee olemaan luultavasti piha osittain kesällä ihan myllätty, kun myös uusi autotalli tulee vanhan paikalle. Silti uhmaan tätä pihaprojektia, aloittamalla oman keväisen kasvattamisen. Ihan pian jo.

Luulin jo, että kaikki siemenet ovat kasassa. Tomskut ja basilikat, pavut ja salaatit. Kunnes muistin, että kosmoskukat olivat hankalia kotiloiden syödä, joten niitäkin piti vielä ostaa. Esikasvatettavia on siis tulossa taas liikaa tiloihin nähden. Kuvan kosmoskukka tosin kukki vielä syyskuussakin, joten toivon, että vaiva myös palkitaan. (ellei hermo mene purkkeihin sitä ennen)

Ihanaa maaliskuuta. Se on kevätkuukausi täällä jo. Kumma vuosi, kun tammikuussa löytyy suppilovahveroita ja helmikuussa löytyy lämpimimmästä kukkapenkistä tulppaanin piippoja (tosin vain kaksi, mutta silti!).

Haravoimaan ei vielä pääse, kun taivaalta satoi jotain valkoista töhnää ja maa on märkää ja osittain jäistä. Joitain pihahommia voisin jopa aloitta kohta, kunhan jäätikkö pihalla vähän pehmenee. Saattaa oksien leikkaaminenkin tuntua mukavalta vaihtelulta, kun juuri muuta ei pääse vielä tekemään.