Haaveita kesästä

Muistiinpanoja itselle vuodeksi 2013. Kerää siemeniä tästä unikosta isän pihalta.

Ilman kuvaakin tämä pitäisi olla ihan helppo muistaa, koska siellä ei muita unikoita kasva.

Marraskuu tuntuu blogissa ja huomaa sen muutenkin. Pimeä on töihin lähtiessä ja töistä tullessa. Vielä olisi haravoitavaakin pihalla. Aina valoisalla on tuntunut olevan muita kiireitä, jos sää olisi haravointia suosinut.

Olen lukenut muiden blogeista, miten mahtavia määriä sipulikukkia ovat istuttaneet. Nyt iski kateus.  Muista siis ensi syksynä tavoitella jotain tälläistä. Tulppaanimerta. Tosin kuva on otettu Alankomaissa Eftelingin puistossa 1.5.2012, jossa on ehkä pari puutarhuria vakkaristi töissä.

Tänä vuonna tein tosin oman ennätyksen. Kaivoin maahan / istutin syksyn aikana ehkä noin 40 eri lajia pihallemme, eri aikaan kukkivia sipulikukkia ja myös muutamia juurakoita. Näiden lisäksi kesän aikana pihaan on vaivihkaa tullut vähintää 10-20 eri perennaa. Saatuna tai ostettuna. Toivon totisesti, että piha näyttää keväällä ja kesällä täydemmältä ja värikkäämmältä kuin viime vuonna.

Tästä johtuen, siis värien hakemisesta, on alkanut tulla myös mieleen myös käyttää vihreää: havuja ja heiniäkin ehkä joskus mahdollisesti pihalla. Ihan sen takia, että näin syksyllä piha alkaa muuten muistuttaa mutavelliä. Ei savinen harmaanruskea ole kovin ihana väri. Vihreä olisi kauniimpi. Tässä siis riittää projektia vielä monelle vuodelle.

Ihmettelen myös sitä, että kovin pahasti ei ole kyllästyminen tähän iskenyt. Sellainen kun on minulla tapana. Ensin innostua jostain ja sitten lopettaa jossain vaiheessa kuin seinään. Sitä odotellessa ehkä ehdin tuota pihaa laittaa kauniimmaksi.

Marraskuun haaastekuva

Marraskuu näyttää meidän ikkunasta, ihan marraskuulta. Lokakuuhun verrattuna piha on erilainen. Ikkunat kyllä ovat yhä pesemättä, joten jokin asia ei muutu.

Pihasta ei löydä paljon bloggailtavaa. Vaikka piha on levolla, niin tekemistä on silti, tosin ei juuri pihaan liittyvää. Mielelläni lasken jo kuukausia ensimmäisiin siementilauksiin sekä ensimmäisiin kevätkukkiin. Sisäkukkien kasvattaminen on minulle vähän vierasta ja vaikeaa. Meille kelpuutankin kasveja, jotka eivät tarvitse säännöllistä kosteutta tai kovin samana pysyvää sisälämpötilaa.

Vaikka tiedän, että minulla on peukalo keskellä kämmentä, varsinkin sisäkukkien suhteen. Silti ihan vähän ja salaa haaveilen välillä sisäpuutarhasta. Avoimissa puutarhoissa kävin ihailemassa mm. tällaisiä kasveja yksityisen ihmisen talvipuutarhassa / sisäkasvihuoneessa. Onneksi tätä haavetta voi toteuttaa muiden kasvatustulosten ihailulla. Marraskuun piristykseksi ja mukavan isänpäivän toivotukseksi:

Oi, marraskuu

Ei ole ulkona ollut oikein kuvattavaa. Paitsi, jos päättää kuvata, vaikka mikä olisi. Tämän päivän sää on ollut kuin pilvessä olisi ollut.  En tarkoita siis mitään humehia vaan ihan säätä vain. Linnut ilahduttavat pihalla, onneksi. Melkoinen parvi niitä tulee lintulaudalle. Kamerallani on vaikea ikuistaa niitä kunnolla, sumuisen sään saa paremmin ikuistettua.

Väriä elämään pitää nyt löytää muualta kuin ulkoa. Puikoilla on nyt aivan hehkuva kaulahuivi tulossa.

Kaikki eivät hehkuvasta oranssista pidä, minä pidän kukissa ja huiveissa. Minusta hehkurakkaus kasvina on kaunis, kauniimpi kuin jalostetumpi palavarakkaus. Kaivoin siitä kuvan. Hehkurakkaus ei kasva yhtä pitkäksi kuin palavarakkaus, mutta kukka on suurempi. Oranssi on mielestäni kaunis, hehkuvana.

Tämä on maatiaisperenna, joka tekikin yllättävän paljon siemeniä. Niitä muutaman keräsi ja laitoin suoraan maahan. Ehkä keväällä näkee, tuottaako tulosta. Muutama siemenkota jäi keräämättä ja taitaa näistä olla siemenet jo menetetty. Yllätyin, miten paljon siemeniä tämä tuottaa. Jos tämä on kovinkin tuottelias, niin minähän olen ehkä pulassa tämän kanssa. Vielä tosin sitä vaaraa ei ole.

Pian saan kaulaani myös jotain hehkuvaa ja toivottavasti lämmittävää. Tänään on kauden ekat glögit juotu, pian siihenkin jo kyllästyy. Siinä vaiheessa, kun glögi puuduttaa, on siemenien mietinnän aika. Nopeasti tämä aika kevääseen menee, kun tekee pieniä etappeja välille ja yrittää muistaa, että piha lepää nyt, jotta jaksaa sitten keväällä ja kesällä taas kukoistaa.

Yksi syy hyvä vierailla omalla pihalla näin marraskuussa on se, että en nähnyt kotiloja. Piilossa ne ovat, tuholaiset, mutta ei tarvinnut niitä kuitenkaan tuijottaa. Jos joku joskus haluaa kasvattaa kotiloita ruuakseen, niin meiltä saa alkupääoman.