Lumen seasta kevätkukkijoita

 Olin viime viikolla suurimman osa pois kotoa. Eilen ehdin hieman piipahtaa pihalla, tänään ehdin sekä pihalla kuvaamaan. Sekä sisällä kylvöhommiin. Kylvöhommat vaativat sisällä aina kaikkea järjestelyjä ennen ja jälkeen, joten se ei ole aina kovin nopeaa. Piti olla hillitty tänä vuonna, mutta se taisi kariutua jo heti tänään. Lisätilaa on pakko järjestää kasveille sisätiloihin, onneksi sitä ehtii vielä tässä järjestellä. 

Suurin ja varhaisin jouluruusuni teki jo syksyllä kukkanuppuja ennen lumien tuloa. Se on hieman jo paljastunut lumen seasta ilman, että olen lumia kaivanut pois päältä. 

Lumikelloja näkyy sekä sulaneesta kukkapenkin kulmasta.

Ne myös pilkistävät toisesta penkistä lumen läpi.

Talventähti on ainoana keltaisena kukkimassa. 

Olen lähes koko talven käynyt säännöllisesti liikkumassa, vaikka en blogia olekaan ehtinyt kirjoittaa. Flunssa teki taas tässä kuussa pienen tauon. Tänään kuitenkin kävin lihaksia treenaamassa, ja nyt jopa tämä kirjoittaminen tuntuu käsivarsissa. Onneksi voimat kasvavat aina noissakin hommissa. Olen taas kohta valmis nostelemaan multasäkkejä ja kyykkämään kukkapenkeissä. Jaloissa voimani ovat aina olleet heikommat ja vihaan kyykyssä olemista (kun veri ei kierrä jaloissa). Kuitenkin säännöllinen kehonhuolto jumppien ja venyttelyjen jne muodossa on saanut jäykänkin vetreytymään, ainakin vähän. Kyykyt eivät ole vieläkään lemppareitani, mutta aina jumpassa kyykkyjä tehdessä mietin, että kesällä sitten on jalkavoimat kohdillaan kukkapenkeissä könytessä. Hauiksia, ojentajia, rintalihaksia, selkälihaksia tai vatsoja tehdessä myös mietin puutarhapuuhia ja sitä, että jos tänäkin keväänä välttyisin puutarhapuuhissa saaduilta noidannuolilta. Vaikka tämä onkin puutarhablogi niin kerron samalla, että Fascia Method, Pilates sekä lihakunto tulee kasvukaudellakin menemään ajoittain puutarhapuuhien edelle. 

Kasvanut kunto on niin palkitsevaa myös kaiken arjen toiminnan keskellä. Kunnon kasvattaminen alussa vain väsyttää, kunnes jossain vaiheessa alkaa huomata jaksavansa enemmän. Viime keväänä jo huomasin, miten hyvä oli aloittaa puutarhapuuhat, kun talvella oli liikkunut. Toki myös olen tässä kuntoututtanut vasenta lapalihasta, jonka heikkous teki jatkuvia hartiakipuja. Ne kivut haittasivat jo puutarhapuuhiakin. Vielä riittää myös kuntoutettavaa, vaikka lapa toimiikin jo paremmin. 

Elokuusta maaliskuuhun

Elokuussa olen viimeeksi tänne kirjoittanut. Tuntuu, että talvi ja kaikki muu elämässä nielaisivat minut kokonaan. Välillä olen käynyt lukemassa teidän muiden kirjoituksia. Välillä olen niitä kommentoinut. Joskus olen vain lukenut pikaisesti jonkin palasen kännykällä, mutta en ole kirjautunut kommentoidakseni. Minulla ei ole kuviakaan omastakaan puutarhastani ollenkaan syyskuun alun jälkeen. Sieltäkin vain pari kuvaa. 

Eilen kuvasin jo aiemmin esiin tulleet lumikellot kameralla. Aiemmin otin vain pikaisen kännykkäräpsyn. Onneksi kuvasin eilen myös vierellä melkein lumessa kukkivan talventähden, sillä viime yönä satoi pikkasen lisää lunta. Ensi viikolle on kovat toiveet sille, että lumet lähtisivät taas ajotieltä sekä kukkapenkin kulmalta. 

Pikkasen huokasen nyt syvään ja alan kuunnella puutarhainnon heräämistä. Olen viimeiset noin 9 vuotta ollut enemmän tai vähemmän kaikissa täydennyskoulutusjutuissa. Nyt tänä keväänä saan taas pari täydennyskoulutusrutistusta päätökseen, joista toinen on vaatinut tämän talven aikana suuren ponnistuksen ja muutama hermonsäiekin on ehkä katkennut. Olen nyt vannonut, että ihan heti en vastaavaan lähde. Kapasiteettini on ollut vähän kovilla viime kuukaudet.

Nyt kuitenkin huomaan, että energiaa alkaa taas (flunssan jälkeen) virrata. Osa energioista tulee menemään nyt puutarhaseuran juttuihin. Osa energioista ehkä näkyy siinä, että blogi olisi vähän aktiviisempi. 

Täytyy varmaan alkaa kaivella viime vuoden muistiinpanoja esille, että muistaisi, mitä sipulikukkia onkaan tullut hommattua. Ennen kuin Suomessa kukkii tulppaanit, minun olisi tarkoituksena (jos ei sairastumisia tule) mennä käymään Keukenhofissa. Sitä odotan innolla. Vaikka pelkääkin vielä, että jokin noro tai influenssa vielä tulee ja kaataa.

Niin kauan, kun omassa puutarhassa on kukkapenkit vielä lumen alla, ei pysty kamalasti mitään ihmeellistä tekemään. Mutta se tilanne voi muuttua todella nopeasti. 

Keinupenkin uudistusta

 Joskus kestää aikansa ennen kuin ymmärtää puutarhansa parhaita paikkoja tai sellaisia paikkoja, jotka ovat kuin tehtyjä aroille kasveille. Keinupenkiksi nimetty kukkapenkki on keinun vieressä, etuovea vastapäätä. Lähellä naapurin tonttia. Ja samalla jää sekä meidän talon että melkein naapurin talon väliin, jolloin näistä tulee jo hallasuojaa. Samoin melko vieressä on naapurin puolella kasvava orapihlaja-aita ja aidan välissä / vieressä kasvaa puita, jotka tuovat hieman suojaa. Tässä kohtaa oli ihan alussa vain mustialan ruusu ja joka puolelle levittyvä rusopajuangervo. Rusoparjuangervo sai lähtöpassit jo useita vuosia sitten kaivinkoneen kaivamana, silti sen juurivesoja piti kauan myös kaivella pois lähiympäristöstä. Uusi kukkapenkki sitten muodostui rikkaruohottoneen mustialan ruusun kanssa samaan penkkiin. Ja tänä kesänä vihdoin tajusin, että mustialan ruusu tuskin tarvitsee tontin parasta penkkiä kasvaakseen. 

Niinpä yhtenä kuumana elokuisena vapaapäivänä aloin kaivamaan mustialan ruusua pois (sitä kasvaa tällä tontilla myös muualla). Hommaa piti tosiaan tehdä osissa kuumuuden sekä piikkien takia. Osan juurivesoista sai heti myytyä, osan laitoin purkkiin. 

Aloitin aamupäivällä pitkien housujen kanssa, mutta päivä oli sen verran kuuma, että piti olla lyhyissä hihoissa ja lahkeissa, joten kädet olivat sitten naarmuilla jonkin aikaa. Ruusu, sen ympärillä olevat rikkaruohot veivät kyllä yllättävän paljon tilaa. Ja samalla oli hyvä tilaisuus taas hieman kantata penkkiä muutenkin pikkasen kauempaa kuin ennen. Tilaa tuli aivan hurjasti. Sain upotettua tuonne paljon ostettuja ja muualta siirrettyjä kasveja. Alakuvassa vielä muutama heräteostos maksaruoho odottaa paikkaansa. Laatalle haluan laittaa myöhemmin joko lintujen juoma-altaan tai pienen puutarhapatsaan. Pieniä kiviä olen tuonne koettanut laitella hoitoa varten jalansijoiksi. Ja uusi puoli penkistä toki tarvitsee myös kukkasipuleita. 

Piti kuitenkin hieman jumpata kasvien kanssa ennen kuin sain sopivat kasvit tuonne. Tässä alakuvassa penkki  keittiön ikkunasta kuvattuna, kun tuijan oksa on hieman edessä.

Tässä taas kukkapenkki kuvattuna suurin piirtein ulko-oven vierestä. 

Keinupenkin "vanhalla puolella" kukkii nyt syysvuokkoja, kaunopunahttuja, valkoisia syysleimuja ja ennätyskukkija espanjankurjenpolvi Wargrave Pink. Tämä alakuva on otettu juhannuksen maissa, jolloin sen lohenpunaisia pieniä kukkia näkyy noiden pionien vieressä alhaalla oikealla.

Ja sama kurjenpolvi kukkii yhä, se vain kukkii siellä täällä, eikä sillä tavalla kauniissa kasassa, joten se on monen muun kuvan taustalla. Alhaalla yksi kuva auringonpaisteessa. Kimalaiset piipahtavat tämän kukissa. Alakuvassa taas tänään kuvattu yksi tämän kurjenpolven kukka, toinen ja kolmas kukista ovat sen verran kaukana, että niistä ei ihan saa kuviin sellaista kimpun tuntua.

Korkeita punahattuja tässä on ainakin kolmea erilaista. Vasemmalla pinkit voivat olla Magnusta, oikean puolella oleva pinkki tuntuu olevan jotain toista lajiketta (vuosien varrella on lajikkeet menneet jo vähän sekaisin, että mikä on elossa ja mikä ei). Valkoiset ovat tietääkseni lajiketta Happy White Star. 

Näitä punahattuja matalampia ovat sitten seuraavat. Tästä porukasta hieman korkeammat, vaaleanpunaiset, aloittavat ensimmäisenä kukinnan. Niitä voisi hieman jakaa. Näiden lajikenimeä en jaksanut nyt veikata.

Ja kaikkien matalammat ovat sitten tämä hempeä kerrottu Sunseekers Blush ja kirkas pinkki sitten voisi olla Delicious Candy. Ainakin sellaiset olen viime vuonna ostanut. Nyt tiedän tosin myös pari muuta punahattua, jotka ovat kupsahtaneet, kun äsken etsin kuvista muistijälkiä. Osa tosin tekee lehtiä, ja niistä ei aina muista, että missä on mitäkin.

Vanhojen istutusten taakse tein kuopan Magnolia Henry Kernille, joka on ollut liian varjossa (vaikkakin suojaisessa paikassa), eikä ole juuri kukkinut. Nyt tajusin, että keväällä tämän kukkapenkin taakse paistaa aurinko, silti kasvit ovat hieman naapurin pihlajan oksiston suojassa. Joten kaivoin magnolian pois ja istutin sen nyt puutarhan lähes aurinkoisimpaan paikkaan (vaikka onkin puun lehvästö pohjoisen puolella). Toivon, että se ei kärsinyt siirrosta, koska ei ole nyt ihan kunnollisessa kohopenkissä.

Pieni pensasrivistö on tullut tuon penkin pohjoisseinämälle. Magnolian vieressä on purppuraheisiangervo Lady In Red ja sen vieressä taas saatu pikkujasmike. Jos käy niin, että naapuri laittaa pensasaidan sileäksi, jää tuohon penkkiin hieman suojaa pohjoiselta. Se magnolia on tuo pieni puska syysleimuista oikealle. Sen latvat kärsivät viime talvena, ei kuitenkaan kuollut.

Uuteen osaan kukkapenkkiä meni sitten muita kasveja, kuten keväällä ostettu Austin ruusu Claire Austin, joka asui useamman kuukauden terassilla ruukussa. Kaivoin sen nyt maahan, että se ehtii vielä maassakin juurtua lisää. Siirron aikana siinä oli vielä tuo yksi kukka, joka ei ollut ihan silloin vielä parhaimmillaan ja sitten omien kiireiden takia en ehtinyt nähdä sitä kunnolla pörheänä ennen sadetta, joka irrotti terälehdet. Penkin etuosassa on pari maanpeiteruusua, olen jopa niiden kestävyydestä skeptisempi kuin Austin ruusun kestävyydestä. Maanpeiteruusut Sunrise Sunset ja Candy Cover. Etualalla suhteessa taloon, eli kuvan vaseammassa reunassa (melkein etelään päin) on kangasajuruohoa Macig Carpet sekä maksaruoho Herbstfreude. Vahingossa ostettu (oli edullinen ruokakauppareissulla) Kaukasianmakaruoho Tricolor. Samalla kauppareissulla ostettu toinen maksaruoho Lime Zinger päätyi vanhaan osaan kukkapenkkiä. Joskus mietin, että miksi ihmeessä minä maksaruohoja ostelen niin paljon, kun niille pitää sitten väkisin etsiä aurinkopaikkoja. 

Joka tapauksessa tuolla on myös pari päivänliljaa, pari muualta siirrettyä kurjenmiekkaa, jotka eivät olleet tarpeeksi auringossa sekä pari kärhöä. Kärhöihin täytyy palata sitten, jos näkee niiden olevan ensi vuonna hengissä. Kärhöjen eteen kaivoin pihalta nimettömän kurjenmiekan varjoksi kärhöjen juurelle. Ja muualta puutarhasta olen myös siirtänyt kukkimattomia punahattuja. Sekä pari muuta kukkimatonta kasvia, joihin voi palata, jos ne ovat seuraavina vuosina hengissä ja kukkivat. 

Syysvuokot, jotka juuri ovat aloittaneet kukkimaan tuolla vanhalla puolella ovat vähän nimeä vailla. Alla oleva voi olla syysvuokko Pamina tai Prinz Heinrich. Molemmat olen ostanut joskus silloin, kun tätä penkkiä on kukitettu. Sen eka auki oleva kukka on hieman vajaa, ja kuvassa menossa illalla suppuun.

Olen näistä syysvuokoista iloinen, enkä uskalla niitä siirrellä mihinkään. Nyt tontilla on neljä syysvuokkoa elossa, kukkimassa tai tekemässä nuppua. Tässä sitten toinen tämän penkin kukkija syysvuokko. Tää voi olla hopeasyysvuokko tai sitten ei.

Tuossa penkissä kukkii oikeasti monenlaisia kasveja. On kiva, että varsinkin keväällä ja loppukesällä/syksyllä siellä on paljon kivoja kasveja, sillä tämän penkin ohi menee myös silloin, kun muualla puutarhassa alkaa viettämään vähemmän aikaa tai muualle puutarhaan ei ehdi. Muutamia muitakin kasveja tuolla penkissä kasvaa, jotta siitä on iloa läpi kasvukauden. 

Tästä tuli pitkä esittely ja silti osa kasveista jäi esittelemättä. Minusta alkaa tuntua kaikkien penkkien kanssa sellaiselta, että ne ovat ihan täynnä vähän kaikkea. Ensi vuonna uudistettu osa näyttää jo vähän luonnettaan ja eiköhän silloin sinne vielä pari pikkuista täytekasvia sujahda.