Värit ovat palanneet

Viime vuonna kuivuuden takia moni kasvi jäi matalaksi tai oli vähän kuin haalistunut väreiltään. Luulin viime vuonna, että Lollypop-liljat taantuvat kokonaan. Eivät kuitenkaan taantuneet, vaikka tuskin tekivät sivusipuleitakaan. Taustalla ränsistyneitä pioneita. Yritän malttaa olla leikkaamatta kaikkia ränsistyneitä pioneita pois, sillä toivon, että tekevät siemeniä ja jos vaikka saisin vahingossa joku kerta uusia siementaimia (kun niin kerran on tänä vuonna tapahtunut).

Viime vuonna myös omistamani punainen tähtiputki oli kukaltaan niin haalea, että olin jo hieman tuskastunut sen haaleuteen. Nyt se aloittaa kukkimisen sen värisenä, kuten pitääkin. Pidän siitä voimakkaan värisen ja korkean kurjenpolvi Orionin kanssa (joka siis kasvaa osin köynnöstuen sisällä).

Tänä vuonna kasvit ovat korkeita. Toisessa köynnöstuessa kasvaa sekaisin erilaisia kärhöjä, joita on ostettu muutama kesä sitten eurolla/kärhöraasku. Silloin istutin samaiseen tukeen myös kurjenpolvi Orionin ja toisen rentokasvuisen jalokurjenpolven Patrician.

Nyt katselin, että Orionin korkeimmat varret ovat noin kahden metrin korkeudessa, vaikka korkeimmalla olevat kukat ovatkin noin 1m70cm korkeudessa tällä hetkellä. Kärhöt vasta tekevät nuppujaan tuolla, vaikka toisaalla osa kärhöistä jo kukkiikin.

Tuossa ylhäällä olevassa kuvassa on nyt jo aika ahdasta. Siellä kasvaa erilaisia keijunkukkia. Yksi näytti olevan vähän huonossa hapessa mahdollisesti allaan olevan muurahaispesän takia. Siellä on komeamaksaruohoja, keltavaleunikkoa (liikaa), valkoisia syysleimuja (kukkivat myöhemmin), pari sormustinkukkaa, pionia, tarhapäivänliljaa, yksirunkoinen ja jänisten useaan kertaan parturoitu suklaakirsikka ja angervoja ja valkoista harjaneilikkaa sekä ketoneilikoita. Ja ai niin, ahtaalla oleva tähkäesikko ja punatähkääkin tuolla kasvaa.

Tuo penkki on syvä ja pitkä ja joihinkin osiin on tulossa jotain muutoksia, jotta kasveilla olisi vähän enemmän tilaa.

Monien puutarhoissa sormustinkukat viihtyvät hyvin. Minulla ne vasta alkavat kotiutua. En ole ikinä jaksanut näitä esikasvattaa, mutta olen useammankin pussillisen siemeniä ripotellut kukkapenkkeihin. Kunnes luovutin. Nyt onneksi tämä kaunotar kukkii, sillä näiden siemeniäkin on useampana vuonna tullut toiveikkaasti heiteltyä penkkeihin. En ole enää varma, onko tämä Pam'sSplit vai jokin muu vastaavan värinen.

Nyt on todella paljon puutarhaan liittyviä asioita mielessä. Minulle sopii puutarhahommiin nämä vähän viileämmät säät, vaikka en soisikaan, että öisin on niin viileää ja muutenkin saisi nyt heinäkuussa olla vähän enemmän lämpöä.

Koko kesän piilossa ollut puutarhaenergia tuntuu nyt olevan päällä ja ilmojen puolesta tuntuu jo elokuulta. Joudun siis koko ajan malttamaan mieltäni, että ryhdy nyt kovin suuriin kasvien siirtoihin, vaikka mieli tekisi ihan kamalasti. Yritän nyt keskittyä monien kohtien raivaamisiin ja kitkentään, sillä sitä lajia riittää aika lailla.

Rytöpaikasta taukopaikaksi

On se jännää, miten pihaa ja puutarhaa saattaa kovastikin katsella ja laittaa, mutta jättää sitten sisäänkäynnin retuperälle. Niin kuin minä. Vaikka minulla on ollut periaatteena, että jokaisesta ikkunasta pitäisi olla jotain mukavaa katseltavaa, ei tämä oikeasti ole oikein toteutunut.

Kuvan Mustialan ruusu liittyy tapaukseen.

Aikaisemmin ikkunanäkymä rytöpaikkaan oli aika masentava, sillä viheliäinen pajuangervo oli ehkä joskus ollut siisti pensas, mutta ei enää niinä 15 vuoteen, kun me tässä ollaan asuttu. Alue ei ollut kaunis taloa lähestyttäessä eikä ovesta, eikä myöskään takapihalta tullessa (kuva alla syksyllä takapihalta katsoessa).

Viime syksynä aloin tekemään tuohon herttavuorenkilpien tilalle uutta istutusaluetta. Samalla halusin tuohon ylätasanteelle keinun sekä pajuangervon pois. Tuli naapurin kanssa puheeksi kaivuriasiat keväällä ja sovittiin kaivuriuskin kanssa, että samalla kun tekee naapuriin suuremmat hommat, käy myös kiskaisemassa pajuangervon pois. Pajuangervo, karviainen ja mustialan ruusu kasvoivat tiheästi toisensa lomassa ja varsinkin angervo kasvoi vähän muuallakin.

Ikkunasta keväällä katsottuna näky oli vielä aika masentava.

Ja myös etupihalta takapihalle näky oli sellainen, että mielellään katse meni takapihalle, eikä tähän lähellä vasemmalle, vaikka se onkin ihan lähellä taloamme.

Kun muutimme tähän taloon silloin 15 vuotta sitten, oli pihalla sellainen metallirunkoinen (ruosteen syömä) keinu, jossa oli lahot puuosat. Keinua emme uskaltaneet enää silloin käyttää. Mutta nyt taas voimme keinua, sillä melkein samanlainen keinu on taas puutarhassa.

Uuden kukkapenkin uudet kasvit ovat istutettu, vain mustialan ruusu jäi paikoilleen sekä pieni erä kevätkaihonkukkaa. Muuten lähti kasvit kaivurilla. Paitsi pajuangervon juuri kaivoin aika monta metriä silti. Nyt toivon, että sen kasvin kaikki juuret olisi saatu pois. Koska näillä projekteilla on tapana levitä, näyttää nyt kaamealta kaivetut alueet ja juolavehnäinen "nurmikko" ja muut rikkaruohoalueet ympärillä.

Sama alue kuin aikaisemmassa syksykuvassa on nyt tällainen. Pressu saa vielä jäädä paikoilleen, sillä tuohon tulen laittamaan myös jotain kasveja, koska osa maasta herttavuorenkilpien alta on nyt rikkaruohotonta. Aurinkoa tuo pressunalunen ei saa kuin muutamia tunteja aamulla.

Hommat yhä ovat kesken. Herttavuorenkilpi siirtyy pois tai muualle. Puita on karsittu. Yksi puu, rungollinen syreeni Charles Joly istutettu (odotellut istutusta toukokuusta asti). Syreenin kanssa samassa penkissä on nyt pari ruusua: Little Mischief (puoleen hintaan)

ja Mystic Fairy.

Talven lumikolausten takia näille ruusuille pitää pistää merkit. Penkissä on nyt myös muualta siirrettyä rentoakankaalia ja hopeatäpläpeippiä kevätkaihonkukan lisäksi mataliksi maanpeittäjiksi.

Sen lisäksi istutin aiemmin ostetun hopeasyysvuokko Robustissiman ja purppurakeijunkukka Rachelin. Myös olen jo istuttanut pari törmäkukkaa Perfectaa tuonne. Tällä hetkellä vielä mietin, että siirränkö törmäkukat sittenkin tuohon toiseen penkkiin. Laitoin toiveikkaasti myös keväällä ostetun pioni Bowl of Beautyn siementaimen. Jos kaikki nämä kasvit tuohon asettuvat, tulee sielläkin penkissä olemaan ahdasta lopulta. Jos taas tapahtuu menetyksiä, nuo tulevat mahtumaan hyvin. Ja onhan siellä pari naapurin ylimääräistä sormustinkukkaakin. Nyt multaa on kamalasti näkyvillä, mutta mahtuu istuttamaan sitten sipuleita syksyllä.

Keinu on ollut jo paljon käytössä. Keinuun käy aurinko aamusta noin kolmeen saakka iltapäivällä. Siinä on jo syöty aamupalaa ja jäätelöä. Pihaan tuntui tulevan taas tilaa lisää, kun aikaisempi rytöpaikka muuttui nyt käyttöpaikaksi.

Heinäkuisia ajatuksia ja ajatuksia inspiraation lähteistä

Heinäkuu vaihtui vähän vaivihkaa, kun viimeinen työviikko ennen lomaa tuppaa olemaan usein väsyneen intensiivinen. Minä en ikinä laskeudu rennosti lomaan. Kamera ei todistanut heinäkuun alkupäiviltä yhtään kuvia. Eniten katselinkin puutarhaa karsean likaisen keittiön ikkunan läpi. Tai sitä keittiönikkunaa ja mietin, että milloinkohan tuonkin pesisi.

Onneksi naapurin kanssa voimme kierrellä joskus iltaisin puutarhoja. Tiedän siitä, että olen puhunut heinäkuun alussa paljon asiaa ainakin pioneista. Ja ihastellut niitä sekä omalla pihalla että naapurissa.

Ei olisi uskonut vielä viime viikolla, että ikkuna tulee pestyä, mutta tuli se. Jopa heti ensimmäisenä vapaapäivänä, kun ei ollut tarkoituksena tehdä mitään muuta kuin nukkua päiväunia. On nimittäin petollisen vaarallista kuunnella ihan vähän vain kesken jäänyttä äänikirjaa. (Ei maksettu mainos.) En nimittäin osaa kuunnella äänikirjoja paikoillaan, mahdotonta. Kerrassaan kummallista. Joten työmatkoihin tarkoitettu äänikirja jäi kesken ja sen seurauksena pesin ikkunan puhtaaksi ja nappasin avoimesta ikkunasta kuvan.  (Toimitus huomauttaa, että kottikärryt olivat olleet tuolla paikalla ehkä pari viikkoa, kippasin sinne kertyneet multaiset vedet tänään vihdoin pois.)

Siivosin myös kotona muutakin heti ekana vapaapäivänä. Ehkä se auttaa, kun on lupaus makoilla koko päivä tyhjässä talossa tekemättä yhtään mitään. Kun tekeminen on vapaaehtoista se on mukavaa? Oikeasti syytän äänikirjaa. Jos olen paikoillani kuunnellessani, karkaa ajatus muualle. Mutta kävellessä, kaivaessa, kitkiessä, viikatessa, imuroidessa tms, on kielellisen ymmärtämisen keskukseni aivoissani vapaa ottamaan vastaan tarinoita.

Eilen Avoimia puutarhoja kiertäessä latailin automatkoille uuden kirjan. Ja siinähän on aika monta tuntia kuunneltavaa. Eikä sitäkään voi kuunnella mitenkään paikoillaan. Joten olen tänään jatkanut syksyllä aloitettua pikku puuhamaatani äänikirjan kanssa.

Pisara realismia. On aika herttavuorenkilpien muuttaa joko toiseen paikkaan tai kompostoriin.

Taidan huomenna ottaa rautakauppareissulle mittanauhan mukaan, sillä keinu olisi vihdoin saatava tähänkin puutarhaan. Ja tarvitsen tarkat mitat, että mitä suunnittelen keinun ympärille ja alle, sillä eihän puutarhakeinua voi vain pihaan lykätä, vaan sen ympärillä pitää olla kasveja, mutta ei liian suuria. Pajuangervo lähti pois kaivurin kauhan avulla, mutta se viheliäinen pensas tekee sivuilleen niin monta uutta alkua, että tänään kaivoi silti juuria riittävän määrän pois (lapio ja kanttausrauta pystyssä siellä työmaalla). Ja nyt lepuutan kroppaani. Harmi, että kirjoittaessa on vaikea samalla kuunnella äänikirjaa. (Pakko pitää välillä tauko kuulokkeiden kanssa, korvat hikoilee.)

Onneksi avoimet puutarhat olivat heti lomani alussa. Pääsin hyviin puutarhafiiliksiin, kun alkukesä on melkein mennyt minulta huomaamatta ohi puutarhassa. Kävin neljässä puutarhassa, mutta vain kahdesta otin kuvia. Oli nimittäin sateista paikoin ja sateenvarjon kanssa kuvaamista en aina oikein jaksa harrastaa. Moni bloggaaja on käynyt joskus Kanta-Hämeen puolella Mikkolan puutarhassa. Siellä on myös pieni taimimyymälä. Omistajat ovat muokanneet omasta suuresta tontistaan sellaisen satupuutarhan, että tämä kolmaskaan vierailukerta ei ollut liikaa. Jos ette ole paikan päällä ikinä käyneet, suosittelen vierailun sopimista paikan päälle. Olin tuolla ystäväni kanssa, joka ei harrasta puutarhaa, mutta lähti mielellään toistamiseen mukaani, sillä tuolla viihtyy, jos vain pitää kauneudesta.

Portaat vievät hienoon rakennukseen, josta en ymmärtänyt ottaa kuvia miehelle inspiraatioksi.

Kerroin puolisolleni toivovani hänen rakentajan neuvoa. Puolisoni kysyi todella varovasti, että mistä olen nyt innostunut. Onneksi en ollut kuvittele itsestäni liikoja. Voisin kuvitella, että saisin tehtyä vastaavia lintuja itsekin, jos puolisoni opastaisi kädestä pitäen ja tekisi ne linnut lopulta itse, koska en kuitenkaan jaksaisi.

Huomatkaa kivilinnun pesä.

Toinen asia, joka inspiroi, oli vesi. Enemmän mietin meidän pihalle ihan pientä vesiaihetta, vaikka vastaavia hienoja keramiikkaesineitä en osaakaan valmistaa (kuten Mikkolan Sirpa osaa).

Suuremmat lummelammet voi sitten kaivaa vähän suurempiin puutarhoihin. Minä tiedän omat rajallisuuteni niiden hoitamisen suhteen. Vaikka nämä ovatkin aina yhtä kauniita.

Vesipurokin olisi toki ihana, jos sen osaisi näin toteuttaa.

Kuvan kurki seisoo purossa. Sama puro kuin ylläolevassa kuvassa.

Tästä puutarhasta voisi myös ottaa kuvia ehkä tuhansia, mutta sade yllätti. Lähdin pois Vanhan Saunan (keramiikkaa myynnissä) ja Pikkuisen kasvikeitaan (taimimyymälä) kautta. Ostin itselleni keltasormustinkukan, peruukkipensaan (sijoituspaikkaa ei tietenkään ole vielä mietittynä), purppurakeijunkukka Rachelin (vaaleanpunaiset kukat) sekä kestävän syysvuokon taimen. (Kaikki aikaisemmat puutarhani syysvuokot ovat kuolleet ensimmäisen talven jälkeen.)
Jos sinulla on instatili, kannattaa seurata tiliä @niinkivaa. Siellä lisää tästä ihanasta puutarhasta. Ja kissoista. Voin muutamille kateellisille nyt kertoa, että James-kissa tuli meitä tervehtimään ja hetkeksi lähti myös meitä seuraamaan. 

Muutkin kiertämäni puutarhat olivat kauniita, mutta kuvia niistä oli joko vähemmän tai ei yhtään tai tärähtäneitä. Sen sijaan mieleen jäi paljon puutarhapuhetta, kasvi-inspiraatioita, rakenteita ja muita asioita. Ideoita saa kaikista puutarhoista. Ihania kasveja, erilaisia yhdistelmiä. Onneksi puutarhoja ei tehdä siten, että kaikilla olisi sama kaava tontin ja kasvien suhteen.

Lähdin puutarhakierrokselle tyytymättömänä omaan puutarhaan. Kummallista oli se, että oma puutarha oli ihan sama kuin ennen, mutta kotiin kurvatessani oma puutarhani näytti todella rakkaalta. Jotain tuo matka teki myös omille aivoilleni. Tänään tosin pää on sihissyt kaikesta muutoskohteesta ihan täysillä aina silloin, kun olen pysähdellyt mietiskelemään.

Oma puutarha tarjosi tänä kesänä muuten krassiyllätyksen. Löysin tällaisen alun penkistä, jossa viime vuonna kasvoi krassi. En tänä vuonna ole krassia edes koettanut kasvattaa. En tiennytkään, että krassin siemen voi jäädä henkiin talven jäljiltä.